Kaipuun maisema : ilman huoltajaa saapuneiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden toimintatilan muodostuminen
HAKULINEN, AKU (2013)
2013
Hallintotieteiden maisteriopinnot - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-11-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312091697
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312091697
Tiivistelmä
Tutkimukseni tarjoaa tietoa ja ymmärrystä siitä, miten yksin Suomeen tullut alaikäinen turvapaikanhakija kokee uuden ympäristönsä. Saavutin tavoitteen kartoittamalla nuoren kokemuksia toimintatilasta. Toimintatilan kautta sain käsitystä siitä, mikä merkitys ympäristöllä on nuoren sopeutumisessa uudessa yhteiskunnassa. Tutkimukseeni osallistui kolme nuorta, jotka olivat olleet Suomessa 3-4 vuotta ja asuivat perheryhmäkodissa. Työni on laadullinen ja keräsin aineistoni etnografisesti havainnoinnin ja kävelyhaastattelun avulla. Aineistoni analysoin sisällönanalyysimenetelmällä.
Aineistosta nousi esille kaksi toimintatilan ulottuvuutta, jotka olivat voimia tuova ja voimia vievä. Nämä ulottuvuudet muodostuivat nuorten valitsemista merkityksellisistä paikoista. Voimia tuovaan ulottuvuuteen muodostui seuraavia piirteitä: kaipuun maisema, vetäytymisen paikat ja sosiaaliset ulottuvuudet. Voimia vievä toimintatila muodostui uhkaavista paikoista, poikkeavista sosiaalisista toimintamalleista ja uuden asuinympäristön tuomista haasteista.
Kumpaankin toimintatilan ulottuvuuteen kytkeytyivät oleellisesti vuodenajat ja niitä määrittävät tunnetilat. Nimesin ne talven melankoliaksi ja kesän energiaksi. Toinen jokaiseen paikkavalintaan yhdistyvä tekijä oli sijainti. Sijainniltaan kaikki paikat muodostuivat solmukohdiksi nuorten arkipäiväisessä toimintatilassa.
Nuorten toimintatila on suppea, mutta he ovat löytäneet itselleen merkityksellisiä paikkoja, jotka auttavat jaksamaan uudessa ympäristössä. Ympäristön merkityksen näen heidän kotouttamistaan tukevaksi ja nuoret ovat motivoituneita olemaan osana suomalaista yhteiskuntaa.
Aineistosta nousi esille kaksi toimintatilan ulottuvuutta, jotka olivat voimia tuova ja voimia vievä. Nämä ulottuvuudet muodostuivat nuorten valitsemista merkityksellisistä paikoista. Voimia tuovaan ulottuvuuteen muodostui seuraavia piirteitä: kaipuun maisema, vetäytymisen paikat ja sosiaaliset ulottuvuudet. Voimia vievä toimintatila muodostui uhkaavista paikoista, poikkeavista sosiaalisista toimintamalleista ja uuden asuinympäristön tuomista haasteista.
Kumpaankin toimintatilan ulottuvuuteen kytkeytyivät oleellisesti vuodenajat ja niitä määrittävät tunnetilat. Nimesin ne talven melankoliaksi ja kesän energiaksi. Toinen jokaiseen paikkavalintaan yhdistyvä tekijä oli sijainti. Sijainniltaan kaikki paikat muodostuivat solmukohdiksi nuorten arkipäiväisessä toimintatilassa.
Nuorten toimintatila on suppea, mutta he ovat löytäneet itselleen merkityksellisiä paikkoja, jotka auttavat jaksamaan uudessa ympäristössä. Ympäristön merkityksen näen heidän kotouttamistaan tukevaksi ja nuoret ovat motivoituneita olemaan osana suomalaista yhteiskuntaa.