Hyppää sisältöön
    • Suomeksi
    • In English
Trepo
  • Suomeksi
  • In English
  • Kirjaudu
Näytä viite 
  •   Etusivu
  • Trepo
  • Opinnäytteet - ylempi korkeakoulututkinto
  • Näytä viite
  •   Etusivu
  • Trepo
  • Opinnäytteet - ylempi korkeakoulututkinto
  • Näytä viite
JavaScript is disabled for your browser. Some features of this site may not work without it.

Unreliable Narrator in Bret Easton Ellis's American Psycho

MANNILA, SINI (2013)

 
Avaa tiedosto
GRADU-1386571379.pdf (585.0Kt)
Lataukset: 



MANNILA, SINI
2013

Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-12-05
Näytä kaikki kuvailutiedot
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312091696
Tiivistelmä
Tutkin Pro gradu -työssäni Bret Easton Ellisin romaania American Psycho (1991) ja sitä, voidaanko sen kertojaa Patrick Batemania pitää epäluotettavana kertojana. Väitän, että Bateman on epäluotettava kertoja ja että osa teoksesta on hänen mielikuvituksensa tuotosta. Tutkin, millaiset ominaisuudet Batemanin kerronnassa viittaavat epäluotettavuuteen ja millaisia seurauksia epäluotettavuudella on teoksen tulkinnan kannalta. Väitän, että kun Bateman tulkitaan epäluotettavaksi kertojaksi, avaa se mahdollisuuden teoksen erilaisille temaattisille tulkinnoille, joihin ei muuten voisi päätyä.

Romaanissa Bateman selostaa juppien elämänmenoa 1980-luvun loppupuolen New Yorkissa ja kuvailee tekemiään raakoja murhia. Hänen kerrontansa tulvii ristiriitaisuuksia ja asiavirheitä, jotka herättävät lukijan epäilyksen siitä, että hänen sanaansa ei voi luottaa. Pohdin Batemanin epäluotettavuuden syitä eri teemojen kautta. Näihin kuuluvat Batemanin depersonalisaatio, hänen taipumuksensa niin sanottuihin toiveentäyttämisfantasioihin sekä romaanissa tiuhaan mainitun keskusteluohjelma The Patty Winters Show'n merkitys. Lisäksi tarkastelen, kuinka yhden kohtauksen tai kappaleen epäluotettavuus voi johtaa dominoefektiin, jonka seurauksena usea muu teoksen osa täytyy myös tulkita epäluotettavana.

Tarkastelen Batemania Ansgar Nünningin kognitiivisen dramaattiseen ironiaan nojautuvan epäluotettavan kertojan teorian avulla. Lisäksi käytän apuna luonnollistamisen (engl. naturalisation) käsitettä, jonka avulla kuvaan miten lukija ratkaisee teoksen epäjohdonmukaisuudet muodostaakseen mahdollisen tulkinnan Batemanin epäluotettavuuden luonteesta ja syystä. Hyödynnän myös epäluotettavan kertojan kahta alatyyppiä, luonteeltaan epäluottavien ja erehtyväisten kertojien kahtiajakoa, ja väitän, että Bateman voidaan nähdä esimerkkinä kummastakin kertojatyypistä, etenkin erehtyväisestä kertojasta.

Analyysini perusteella väitän, että Bateman on epäluotettava kertoja, ja että jotkin teoksen osat, mahdollisesti koko romaani, ovat hänen sepittämäänsä tarinaa. Hänen tarinointinsa saattaa johtua mielisairaudesta, päihteiden käytöstä tai niiden yhdistelmästä. Hän joko tietoisesti tai hallusinaatioiden uhrina luo fantasiamaailman, jossa hän voi tehdä mitä haluaa ilman seurauksia. Koska hän ei voisi tehdä kuvaamiaan asioita todellisessa maailmassa, lukija tulee tietoiseksi läsnä olevasta dramaattisesta ironiasta ja päättelee Batemanin olevan epäluotettava.
Kokoelmat
  • Opinnäytteet - ylempi korkeakoulututkinto [40068]
Kalevantie 5
PL 617
33014 Tampereen yliopisto
oa[@]tuni.fi | Tietosuoja | Saavutettavuusseloste
 

 

Selaa kokoelmaa

TekijätNimekkeetTiedekunta (2019 -)Tiedekunta (- 2018)Tutkinto-ohjelmat ja opintosuunnatAvainsanatJulkaisuajatKokoelmat

Omat tiedot

Kirjaudu sisäänRekisteröidy
Kalevantie 5
PL 617
33014 Tampereen yliopisto
oa[@]tuni.fi | Tietosuoja | Saavutettavuusseloste