Kasuskenntnisse von Nutzern der Lehrwerke Antenne und Kurz und gut in der Prüfung des 2. Kurses. - Lehrbuchabhängig oder nicht? Eine empirische Analyse.
JAAKOLA, SANNA (2013)
JAAKOLA, SANNA
2013
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-12-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312091695
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312091695
Tiivistelmä
Oheisessa tutkielmassa tutkin, onko saksan sijamuotojen osaamisessa eroa Antenne- ja Kurz und gut -oppikirjasarjojen käyttäjien välillä, ja missä määrin mahdolliset osaamiserot selittyvät käytössä olevalla oppikirjalla. Tutkimukseen osallistui yhteensä 48 lukion opiskelijaa eri puolilta Suomea kaikkiaan viidestä koulusta, joista kolmessa käytössä oli Antenne ja kahdessa Kurz und gut. Vertailtuani kirjojen tapaa opettaa sijamuodot B3-kielen toisella kurssilla laadin kummallekin käyttäjäryhmälle aukkotehtävän, jolla opiskelijoiden sijamuotojen osaamista mitattiin kurssin loppukokeessa. Selvittääkseni muita osaamiseen vaikuttavia tekijöitä laadin ryhmien opiskelijoille kyselylomakkeet, joissa selvitettiin heidän suhdettaan saksan kieleen, heidän opiskelutottumuksiaan ja etenkin heidän valmistautumistapojaan kyseisen kokeen sijamuototehtävään. Myös ryhmien opettajat vastasivat kyselyyn, jossa selvitettiin, millä tavalla he olivat opettaneet sijamuodot kurssin aikana, ja mikä rooli oppikirjoilla oli heidän opetuksessaan. Kysyin myös mielipiteitä käytössä olevasta oppikirjasta sekä opiskelijoilta että opettajilta.
Käytettävällä oppikirjalla on tutkimukseni perusteella merkitystä sijamuotojen oppimiseen ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin se, mitä sijamuotoja milläkin kurssilla opetetaan, riippuu usein oppikirjasta, koska lukion opetussuunnitelman perusteissa ei nykyään määritellä kullakin kurssilla opetettavia kieliopillisia rakenteita. Näin ollen Antennea käyttävissä ryhmissä käydään B3-saksan toisella kurssilla läpi nominatiivi, akkusatiivi ja datiivi, mutta Kurz und gut:ia käyttävissä vain kaksi ensiksi mainittua ja lisäksi akkusatiiviprepositiot für ja ohne. Antennen käyttäjät hallitsivat akkusatiivin koetehtävässä selvästi huonommin (40%) kuin Kurz und gut:in käyttäjät (68%). Suurin syy tähän on todennäköisesti se, ettei viimeksi mainituilla vielä tällä kurssilla ollut vaaraa akkusatiivi- ja datiivimuotoja sekoittumisesta keskenään.
Toiseksi oppikirjan tapa esittää sijamuodot vaikuttaa siihen, kuinka hyvin opiskelijat pystyvät käyttämään kirjaa lähdeteoksena kokeeseen valmistautuessaan. Kyselyyn osallistuneista opiskelijoista 85% oli lukenut oman oppikirjansa sijamuoto-osiot kotona, vaikka puolet kyselyyn vastanneista opettajista ei ollut käynyt sijamuotoja oppikirjasta lainkaan oppitunneilla läpi. Oppikirjan tulisi siksi soveltua myös itsenäiseen työskentelyyn. Antenne-oppikirjassa kaikki kielioppiasiat on tarkoitettu käytäväksi yhdessä läpi oppitunneilla, koska sääntöjä ei ole valmiiksi painettu kirjaan, vaan ne muodostetaan aina induktiivisesti koko opiskelijaryhmän kesken esimerkeistä päättelemällä. Jos tämä jää oppitunnilla tekemättä, opiskelijan voi olla vaikea selviytyä päättelytyöstä itsekseen kotona. Kurz und gut -kirjasarjan harjoituskirjassa puolestaan säännöt on kirjoitettu suomeksi, ja opiskelija täydentää niihin vain muutamia puuttuvia sanoja. Lisäksi Kurz und gut -tekstikirjan takaosassa on normatiivinen kielioppiosio, josta säännöt voi tarkistaa. Vaikka Kurz und gut käyttää paikoitellen hyvinkin vaikeaselkoista kieltä ja runsaasti kieliopillisia termejä, tämä esitystapa miellytti kyselyyn osallistuneita opiskelijoita enemmän kuin Antennen.
Oppikirjan lisäksi oppimiseen vaikuttaa ennen kaikkea oppija itse, hänen oppijatyyppinsä ja työskentelytapansa. Merkitystä on tietysti myös opettajan panoksella. Monipuolinen työskentely näyttää tuottavan parhaan oppimistuloksen, eikä oppimaan oppimisen tärkeyttä voi korostaa liikaa.
Käytettävällä oppikirjalla on tutkimukseni perusteella merkitystä sijamuotojen oppimiseen ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin se, mitä sijamuotoja milläkin kurssilla opetetaan, riippuu usein oppikirjasta, koska lukion opetussuunnitelman perusteissa ei nykyään määritellä kullakin kurssilla opetettavia kieliopillisia rakenteita. Näin ollen Antennea käyttävissä ryhmissä käydään B3-saksan toisella kurssilla läpi nominatiivi, akkusatiivi ja datiivi, mutta Kurz und gut:ia käyttävissä vain kaksi ensiksi mainittua ja lisäksi akkusatiiviprepositiot für ja ohne. Antennen käyttäjät hallitsivat akkusatiivin koetehtävässä selvästi huonommin (40%) kuin Kurz und gut:in käyttäjät (68%). Suurin syy tähän on todennäköisesti se, ettei viimeksi mainituilla vielä tällä kurssilla ollut vaaraa akkusatiivi- ja datiivimuotoja sekoittumisesta keskenään.
Toiseksi oppikirjan tapa esittää sijamuodot vaikuttaa siihen, kuinka hyvin opiskelijat pystyvät käyttämään kirjaa lähdeteoksena kokeeseen valmistautuessaan. Kyselyyn osallistuneista opiskelijoista 85% oli lukenut oman oppikirjansa sijamuoto-osiot kotona, vaikka puolet kyselyyn vastanneista opettajista ei ollut käynyt sijamuotoja oppikirjasta lainkaan oppitunneilla läpi. Oppikirjan tulisi siksi soveltua myös itsenäiseen työskentelyyn. Antenne-oppikirjassa kaikki kielioppiasiat on tarkoitettu käytäväksi yhdessä läpi oppitunneilla, koska sääntöjä ei ole valmiiksi painettu kirjaan, vaan ne muodostetaan aina induktiivisesti koko opiskelijaryhmän kesken esimerkeistä päättelemällä. Jos tämä jää oppitunnilla tekemättä, opiskelijan voi olla vaikea selviytyä päättelytyöstä itsekseen kotona. Kurz und gut -kirjasarjan harjoituskirjassa puolestaan säännöt on kirjoitettu suomeksi, ja opiskelija täydentää niihin vain muutamia puuttuvia sanoja. Lisäksi Kurz und gut -tekstikirjan takaosassa on normatiivinen kielioppiosio, josta säännöt voi tarkistaa. Vaikka Kurz und gut käyttää paikoitellen hyvinkin vaikeaselkoista kieltä ja runsaasti kieliopillisia termejä, tämä esitystapa miellytti kyselyyn osallistuneita opiskelijoita enemmän kuin Antennen.
Oppikirjan lisäksi oppimiseen vaikuttaa ennen kaikkea oppija itse, hänen oppijatyyppinsä ja työskentelytapansa. Merkitystä on tietysti myös opettajan panoksella. Monipuolinen työskentely näyttää tuottavan parhaan oppimistuloksen, eikä oppimaan oppimisen tärkeyttä voi korostaa liikaa.