Positiivinen erityiskohtelu tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteuttajana
KARPAKKA, ANNA (2013)
2013
Julkisoikeus - Public Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-12-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312051687
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312051687
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on positiivinen erityiskohtelu tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteuttajana. Tutkielman keskiössä on yhdenvertaisuuslain (21/2004) 7 §:n 2 momentti, joka säätää, että kyseinen laki ei estä sellaisia erityistoimenpiteitä, joiden tavoitteena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden saavuttaminen syrjinnästä johtuvien haittojen estämiseksi tai lievittämiseksi.
Tutkin, miten positiivisesta erityiskohtelusta on säädetty lainsäädännössä sekä miten sitä on tulkittu oikeuskäytännössä sekä oikeuskirjallisuudessa. Tarkoituksenani on näiden kautta löytää vastaus siihen, mitä positiivinen erityiskohtelu on. Tutkielma on luonteeltaan oikeusdogmaattinen ja tarkoituksenani on selvittää tietyn oikeussäännösen sisällön tulkintaa. Oikeuskirjallisuuden osalta olen tukeutunut vahvasti muun muassa Christopher McCruddenin, Colm O'Cinneiden, Lisa Waddingtonin ja Mark Bellin näkemyksiin positiivisesta erityiskohtelusta.
Positiivisesta erityiskohtelusta on myös julkisuudessa esitetty erilaisia näkemyksiä, mutta tutkimusaiheena se on jäänyt kohtalaisen vähälle huomiolle. Positiivista erityiskohtelua koskeva tutkimus on siis tarpeen, jotta se ei ymmärtämättömyyden vuoksi menetä keskeistä merkitystään tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistämisessä.
Toisena näkökulmana pohdin tässä tutkielmassa, minkälaisia velvollisuuksia positiivinen erityiskohtelu voi lainsoveltajalle aiheuttaa - vai voiko ylipäätään minkäänlaisia. Tässä keskeisenä lähtökohtanani on positiivisen erityiskohtelun rooli tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutumisen välikappaleena sekä viranomaisten velvollisuus turvata perusoikeuksien toteutuminen.
Tutkin, miten positiivisesta erityiskohtelusta on säädetty lainsäädännössä sekä miten sitä on tulkittu oikeuskäytännössä sekä oikeuskirjallisuudessa. Tarkoituksenani on näiden kautta löytää vastaus siihen, mitä positiivinen erityiskohtelu on. Tutkielma on luonteeltaan oikeusdogmaattinen ja tarkoituksenani on selvittää tietyn oikeussäännösen sisällön tulkintaa. Oikeuskirjallisuuden osalta olen tukeutunut vahvasti muun muassa Christopher McCruddenin, Colm O'Cinneiden, Lisa Waddingtonin ja Mark Bellin näkemyksiin positiivisesta erityiskohtelusta.
Positiivisesta erityiskohtelusta on myös julkisuudessa esitetty erilaisia näkemyksiä, mutta tutkimusaiheena se on jäänyt kohtalaisen vähälle huomiolle. Positiivista erityiskohtelua koskeva tutkimus on siis tarpeen, jotta se ei ymmärtämättömyyden vuoksi menetä keskeistä merkitystään tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistämisessä.
Toisena näkökulmana pohdin tässä tutkielmassa, minkälaisia velvollisuuksia positiivinen erityiskohtelu voi lainsoveltajalle aiheuttaa - vai voiko ylipäätään minkäänlaisia. Tässä keskeisenä lähtökohtanani on positiivisen erityiskohtelun rooli tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutumisen välikappaleena sekä viranomaisten velvollisuus turvata perusoikeuksien toteutuminen.