Lapsen temperamentin ja unen yhteys vanhempien kokemuksiin lapsestaan

Abstract

Lapsen temperamentti ja uni sekä niiden vaikeudet vaikuttavat vanhemmuuteen ja lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen ja edelleen lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin äitien ja isien kokemuksia lapsestaan ja näiden kokemusten kehitystä lapsen ensimmäisten elinkuukausien aikana. Erityisesti oltiin kiinnostuneita siitä, ovatko lapsen temperamentti sekä unen laatu ja määrä yhteydessä vanhempien kokemuksiin lapsestaan ja selittävätkö ne mahdollista vaihtelua vanhempien kokemuksissa. Tutkimukseen osallistui 1534 perhettä Pirkanmaan alueelta. Lapsen temperamenttia arvioitiin kahdeksan kuukautta lapsen syntymän jälkeen Rothbartin temperamenttiteoriaan perustuvalla, 91 lapsen käyttäytymistä kuvaavaa väittämää sisältävällä kyselylomakkeella. Vanhempien kokemuksia lapsestaan sekä lapsen unen laatua ja määrää arvioitiin vanhempien täyttämillä kyselylomakkeilla kolme ja kahdeksan kuukautta lapsen syntymän jälkeen.

Isien ja äitien kokemusten lapsestaan havaittiin eroavan toisistaan merkitsevästi niin lapsen ollessa kolmen kuin kahdeksan kuukauden ikäinen: äitien kokemukset olivat isien kokemuksia myönteisempiä. Lisäksi nämä kokemukset olivat merkitsevästi myönteisempiä lapsen ollessa kahdeksan kuukauden ikäinen kuin lapsen ollessa kolmen kuukauden ikäinen. Vanhempien kokemukset lapsestaan olivat sitä kielteisempiä, mitä vähemmän ulospäinsuuntautunut, kielteisempi tunneilmaisultaan sekä heikompi varhaisilta itsesäätelykyvyiltään lapsi oli. Edelleen, vanhempien kokemukset olivat sitä kielteisempiä, mitä heikompi unen laatu lapsella oli, eli mitä vaikeampi lapsen oli rauhoittua unille ja mitä useammin tämä heräili öisin. Lapsen unen määrä ei ollut yhteydessä vanhempien kokemuksiin. Lapsen temperamenttikategoriat ja unen laatu selittivät yhteensä 11,8 % äitien ja 8,7 % isien lastaan koskevien kokemusten vaihtelusta lapsen ollessa kolmen kuukauden ikäinen, sekä 10,8 % äitien ja 4,1 % isien kokemuksista lapsen ollessa kahdeksan kuukauden ikäinen.

Tulokset osoittavat lapsen temperamentin ja unen laadun sekä vanhempien lastaan koskevien käsitysten olevan yhteydessä toisiinsa, sekä edelleen lapsen temperamentin ja unen laadun selittävän osan äitien ja isien lapseensa liittyvien kokemusten vaihtelusta. Esimerkiksi neuvoloissa olisikin tärkeää huomioida lapsen temperamentti ja lapsen temperamentin ja elinympäristön yhteensopivuus. Vanhempia tulisi auttaa tunnistamaan lapsensa temperamentti ja ohjata heitä suhteuttamaan omaa toimintaansa lapsensa temperamenttiin sopivaksi. Tällöin lapsen kehitystä voitaisiin tukea nykyistä paremmin erityisesti perheissä, joissa lapsen temperamentti herättää vanhemmissa kielteisiä ajatuksia tai tunteita. Jatkossa olisi tärkeää tutkia myös tällaisten interventioiden vaikutuksia perheiden hyvinvointiin ja lasten kehitykseen.