Restoration of identity from space in Alastair Reynolds's Chasm City

Abstract

Analysoin pro gradu -tutkielmassani tilojen vaikutusta ja suhdetta identiteetin jälleenmuodostumiseen Alastair Reynoldsin science fiction -romaanissa Kuilukaupunki. Tutkimuskysymykseni hakee vastausta siihen, millä tavoin romaanin esittämät tilat vaikuttavat romaanin päähenkilön identiteetin palautumiseen ja eheytymiseen muistinmenetyksen ja persoonallisuuden vaihtumisen jälkeen. Romaanin tiloilla ja paikoilla vaikuttaa olevan voimakas kytkös päähenkilön edellisen identiteetin tallentamiin muistoihin, ja työni tavoitteena on havainnollistaa ja tuoda näitä kytköksiä esiin.

Tilallisuus on noussut eri tieteenaloilla vuosituhannen vaihteessa ja sen jälkeen suureen rooliin; puhutaan 'tilallisesta käänteestä' tutkimusparadigmassa. Pro gradu - työni pyrkii tuomaan Reynoldsia esiin paitsi arvokkaana tutkimuskohteena tieteiskirjallisuuden osana, myös hedelmällisenä maaperänä tilateorian kehittämiseen. Kuilukaupunki valikoitui tutkimuskohteeksi romaanin erittäin omalaatuisen nimikkokaupungin tarjoaman ympäristön vuoksi, sekä siksi, että identiteetin pysyvyys on romaanissa vahvasti esillä. Postmoderni käsitys identiteetistä alati muuttuvana osana ihmistä tulee esille paitsi päivittäisessä elämässä, myös Kuilukaupungissa, mikä tekee tästä aiheesta tutkimisen arvoisen. Tutkielmani teoriapohja muodostuu useiden eri tilaa tutkineiden teoreetikkojen töistä, tärkeimpinä näistä ovat Henri Lefebvre, Fredric Jameson sekä Edward Soja; lisäksi käytän identiteettikäsitteen havainnollistajana Stuart Hallin näkemystä postmodernista identiteetistä.

Reynolds esittelee painajaismaisia visioita epäonnistuneesta teknologiautopiasta jossa ruumis ja identiteetti ovat vapaasti muokattavissa ja koneistuneisuutensa vuoksi alttiita tietokoneviruksille ja näiden virusten aiheuttamille muutoksille. Kehon ulkopuolinen ympäristö toimii kuitenkin romaanissa muistia ja sitä myöten identiteettiä tukevana aspektina joka edesauttaa aiempien identiteettien tallentamien muistojen paluuta, ensin unijaksoina ja sitten hallusinaatiokohtauksina. Lopulta kirjan päähenkilö näyttäisi eheytyvän yhdeksi ja samaksi persoonallisuudeksi, joka tämä oli alun perinkin. Kuilukaupunki vaikuttaisi siis liputtavan identiteetin pysyvyyden puolesta, mikä on huomionarvoista aikana jona identiteettejä voidaan omaksua ja hävittää virtuaalimaailmassa salamannopeasti. Tutkielmani esittämä tapa lukea Reynoldsin romaania tuo esiin tilallisuuden ja tilojen tärkeyden identiteetin osana, ylläpitäjänä, ja jopa sen palauttajana.