Kuinka piilottaa Suomen suurin rakennustyömaa? Salpa-aseman salassapidon suhteen tehdyt ratkaisut välirauhan aikana

Abstract

Suomen itärajalle ryhdyttiin talvisodan päättäneen Moskovan rauhan solmimisen jälkeen rakentamaan maan uutta pääpuolustuslinjaa, joka sotien jälkeen tuli tunnetuksi nimellä Suomen Salpa. Kyseessä on itsenäisen Suomen historian suurin rakennustyömaa, joka työllisti armeijan joukko-osastojen ohella enimmillään yli 35 000 siviilirakentajaa, joiden muonituksesta vastasi lisäksi noin 2 000 lottaa. Maanpuolustuksellisesti tärkeän puolustuslinjan ollessa kyseessä oli varsin järkeenkäypää pyrkiä estämään mahdollisten vihollisen vakoilijoiden pääsy koko valtion turvallisuuden kannalta tärkeälle linnoitustyömaalle, jotta esimerkiksi puolustusaseman tekniset ratkaisut ja sijoitus maastossa eivät paljastuisi vastustajalle. Käsillä olevassa tutkielmassa olen tarkastellut sitä, minkälainen merkitys välirauhan aikana annettiin Salpa-asemalla tapahtuneiden linnoitustöiden salassapidolle ja kuinka salassapidossa onnistuttiin.

Tutkimustehtävääni vastatakseni olen perehtynyt linnoitustöiden organisoinnista vastanneen Linnoitustoimiston asiakirjoihin, jotka sisältävät muun muassa päiväkäskyjä, linnoitustyömaille lähetettyjä kiertokirjeitä, muuta kirjeenvaihtoa ja työmaiden poliittista valvontaa käsittelevää materiaalia. Tätä aineistoa käyttämällä selvitän mahdollisten salassapitomääräysten sisältöä ja muun linnoitustyömailla järjestetyn valvontatoiminnan eri muotoja. Arkistomateriaalin lisäksi olen käyttänyt Miehikkälän Salpalinja-museon tietokannasta löytyviä, linnoitustöissä olleiden rakentajien teemahaastatteluja, joissa salassapito on eräs käsitelty aihe. Muistitietoaineistoa arkistomateriaalin rinnalla käyttämällä olen syventänyt tarkastelua perinteisesti tutkimuksen pääasiallisena kohteena olevan, ylhäältä päin annetun ohjauksen ulkopuolelle. Olen etsinyt laajasta aineistosta salassapitoon liittyviä yksityiskohtia, minkä jälkeen yksityiskohtia erilaisiin teemoihin ryhmittelemällä ja esiin nousseita teemoja tarkastelemalla edennyt empiirisestä aineistosta kohti laajempaa yleiskuvaa tutkimastani ilmiöstä.

Salassapidon tärkeimmäksi tavoitteeksi nousi välirauhan aikana se, etteivät linnoitteiden tekniset ominaisuudet ja sijoitus maastossa paljastuisi viholliselle, sillä tällöin puolustuslinjan murtaminen olisi ollut verrattain helppo tehtävä. Tätä varten esimerkiksi ohjeistettiin toimistotyöntekijöitä huolelliseen salaisten asiakirjojen käsittelyyn. Myös tavallisten työntekijöiden poliittista luotettavuutta pyrittiin mahdollisimman tehokkaasti valvomaan. Neuvostojohdolla oli jonkinlainen käsitys puolustuslinjan olemassaolosta, mutta keskeisimmät tiedot onnistuttiin salaamaan, sillä puna-armeija ei uskaltautunut sodan aikana yrittämään Salpa-aseman murtamista.