Finanssikapitalismi ja Marxin kriisiteoria : Kriittinen poliittinen taloustiede kapitalistisen kriisin ymmärtämisen apuvälineenä
RONKAINEN, ANTTI (2013)
RONKAINEN, ANTTI
2013
Sosiologia - Sociology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-11-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201311291666
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201311291666
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan Karl Marxin teoriaa kapitalismin olemuksesta sekä sen kriisiytymisestä. Marxin edustama kriittinen poliittisen taloustieteen perinne yhdistää "talouden" tarkastelun osaksi laajempaa yhteiskunnallista ja historiallista analyysiä, jossa korostuvat talouteen liittyvien ilmiöiden keskinäisriippuvuus, yhteiskunnan luokkarakenne ja näistä kumpuavat yhteiskunnalliset ristiriidat.
Tutkimusaineistona on Marxin Pääoman I ja III kirja sekä niihin liittyvä 2000-luvun marxilainen teoreettinen ja empiirinen keskustelu vuonna 2008 alkaneesta talouskriisistä. Tutkielman tiedonintressi on tarkastella, miltä osin Marxin edustama kriittinen poliittinen taloustiede kykenee jäsentämään kapitalistisen tuotantomuodon taloudellisia lainalaisuuksia ja hahmottamaan niiden seurauksia kapitalistisen yhteiskunnan työnjakoon ja varallisuuden jakautumiseen väestön kesken.
Marxin teorian ja siihen liittyvän nykytutkimuksen tarkempi erittely on perusteltua, sillä nykyisin tieteellisesti vaikutusvaltainen niin kutsuttu uusklassinen koulukunta on irrottanut talouden teoreettis-empiirisestä analyysistä yhteiskuntaluokkien poliittisten intressiristiriitojen tutkimuksen. Tutkielmassa tuodaan esiin marxilaisen ja uusklassisen teorian lähtökohtaisesti erilaiset näkemykset kapitalistisesta talouskasvusta, markkinoiden tasapainosta ja taloudellisesta kriisistä sekä pyritään tuomaan esiin niitä kapitalistista yhteiskuntaa jäsentäviä suhteita ja ristiriitoja, jotka uusklassinen perinne on jättänyt taloudellisen tutkimuksen ulkopuolelle. Tältä osin tutkielma toimii uusklassisen talousteorian teoreettisena kritiikkinä.
Toisekseen Marxin teoriaa kapitalismista pyritään suhteuttamaan 1900- ja 2000-luvuilla tapahtuneisiin rakenteellisiin muutoksiin maailmantaloudessa, joita on kutsuttu uusliberalismiksi ja finansialisaatioksi. Näin pyritään tuomaan esiin, miltä osin maailman rahoitusjärjestelmässä viimeisen 50 vuoden aikana tapahtuneet muutokset pakottavat arvioimaan kriittisesti myös Marxin oletuksia kapitalismiin liittyvistä lainalaisuuksista ja mykistä pakoista. Tämä on perusteltua siksi, että vaikka marxilaiset nykytutkijat jakavat saman teoreettisen viitekehyksen, heidän tulkintansa nykyisen kriisin rakenteellisista ja historiallisista syistä poikkeavat laajasti. Tutkielman kolmas tiedonintressi on pohtia, mikä Marxin kapitalismiteoriassa on yhä edelleen kestävää ja miltä osin teoriaa tulee päivittää analysoitaessa 2000-luvun finanssikapitalismin historiallista kehitystä.
Tutkielman yleinen johtopäätös on, että Marxin työarvoteoria ja siitä johdettu voiton suhdeluvun laskutendenssin laki ovat edelleen käyttökelpoisia teoreettisia apuvälineitä pyrittäessä analysoimaan kapitalismia historiallista kehitystä. Sen sijaan maailman rahoitusjärjestelmässä tapahtuneet muutokset ovat johtaneet keskuspankkien ja muiden rahoitukseen liittyvien instituutioiden yhteiskunnallisen vallan kasvamiseen siinä määrin, ettei esimerkiksi finanssimarkkinoilla olevien tuotteiden, kuten valuuttojen, osakkeiden ja johdannaisten tarkempaa erittelyä voida tehdä pelkästään marxilaisen käsitteistön varassa. Marxin teorian lähtökohta työstä kaiken varallisuuden lähteenä auttaa kuitenkin ymmärtämään finanssimarkkinoiden ja reaalitalouden välistä dynamiikkaa sekä voi toimia teoreettisesti mielenkiintoisena lähtökohtana pyrittäessä ymmärtämään empiirisesti, mistä nykyisen finanssikapitalismin aiheuttamat talouskriisit syntyvät.
Tutkimusaineistona on Marxin Pääoman I ja III kirja sekä niihin liittyvä 2000-luvun marxilainen teoreettinen ja empiirinen keskustelu vuonna 2008 alkaneesta talouskriisistä. Tutkielman tiedonintressi on tarkastella, miltä osin Marxin edustama kriittinen poliittinen taloustiede kykenee jäsentämään kapitalistisen tuotantomuodon taloudellisia lainalaisuuksia ja hahmottamaan niiden seurauksia kapitalistisen yhteiskunnan työnjakoon ja varallisuuden jakautumiseen väestön kesken.
Marxin teorian ja siihen liittyvän nykytutkimuksen tarkempi erittely on perusteltua, sillä nykyisin tieteellisesti vaikutusvaltainen niin kutsuttu uusklassinen koulukunta on irrottanut talouden teoreettis-empiirisestä analyysistä yhteiskuntaluokkien poliittisten intressiristiriitojen tutkimuksen. Tutkielmassa tuodaan esiin marxilaisen ja uusklassisen teorian lähtökohtaisesti erilaiset näkemykset kapitalistisesta talouskasvusta, markkinoiden tasapainosta ja taloudellisesta kriisistä sekä pyritään tuomaan esiin niitä kapitalistista yhteiskuntaa jäsentäviä suhteita ja ristiriitoja, jotka uusklassinen perinne on jättänyt taloudellisen tutkimuksen ulkopuolelle. Tältä osin tutkielma toimii uusklassisen talousteorian teoreettisena kritiikkinä.
Toisekseen Marxin teoriaa kapitalismista pyritään suhteuttamaan 1900- ja 2000-luvuilla tapahtuneisiin rakenteellisiin muutoksiin maailmantaloudessa, joita on kutsuttu uusliberalismiksi ja finansialisaatioksi. Näin pyritään tuomaan esiin, miltä osin maailman rahoitusjärjestelmässä viimeisen 50 vuoden aikana tapahtuneet muutokset pakottavat arvioimaan kriittisesti myös Marxin oletuksia kapitalismiin liittyvistä lainalaisuuksista ja mykistä pakoista. Tämä on perusteltua siksi, että vaikka marxilaiset nykytutkijat jakavat saman teoreettisen viitekehyksen, heidän tulkintansa nykyisen kriisin rakenteellisista ja historiallisista syistä poikkeavat laajasti. Tutkielman kolmas tiedonintressi on pohtia, mikä Marxin kapitalismiteoriassa on yhä edelleen kestävää ja miltä osin teoriaa tulee päivittää analysoitaessa 2000-luvun finanssikapitalismin historiallista kehitystä.
Tutkielman yleinen johtopäätös on, että Marxin työarvoteoria ja siitä johdettu voiton suhdeluvun laskutendenssin laki ovat edelleen käyttökelpoisia teoreettisia apuvälineitä pyrittäessä analysoimaan kapitalismia historiallista kehitystä. Sen sijaan maailman rahoitusjärjestelmässä tapahtuneet muutokset ovat johtaneet keskuspankkien ja muiden rahoitukseen liittyvien instituutioiden yhteiskunnallisen vallan kasvamiseen siinä määrin, ettei esimerkiksi finanssimarkkinoilla olevien tuotteiden, kuten valuuttojen, osakkeiden ja johdannaisten tarkempaa erittelyä voida tehdä pelkästään marxilaisen käsitteistön varassa. Marxin teorian lähtökohta työstä kaiken varallisuuden lähteenä auttaa kuitenkin ymmärtämään finanssimarkkinoiden ja reaalitalouden välistä dynamiikkaa sekä voi toimia teoreettisesti mielenkiintoisena lähtökohtana pyrittäessä ymmärtämään empiirisesti, mistä nykyisen finanssikapitalismin aiheuttamat talouskriisit syntyvät.