Kunnat nuorisotakuun toteuttajina - Tampereen, Kangasalan ja Sastamalan edustajien näkemyksiä nuorisotakuun toteuttamisesta
TUKIAINEN, HENNA (2013)
TUKIAINEN, HENNA
2013
Valtio-oppi - Political Science
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-10-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201310301549
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201310301549
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu tutkielmassani, miten kunnat aikovat toteuttaa 1.1.2013 voimaan tullutta nuorisotakuuta, kun suoraa lainsäädännöllistä ohjeistusta, velvoitetta tai resursseja nuorisotakuun toteuttamiseen ei ole osoitettu sekä, miltä kunta valtio-suhde näyttää nuorisotakuun toteuttamisessa. Haen tutkimuskysymyksiini vastausta Tampereen, Sastamalan ja Kangasalan kautta haastattelemalla johtavia nuorisotakuusta vastaavia viranhaltijoita.
Tutkimusmenetelmänä käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Aineistolähtöinen analyysi on kolmivaiheinen prosessi, jonka ensimmäisessä vaiheessa pelkistetään aineisto, toisessa ryhmitellään se ja kolmannessa abstrahoidaan aineisto eli sille luodaan teoreettisia käsitteitä. Aineiston pelkistämisessä analysoitu informaatio pelkistetään siten, että siitä karsitaan tutkimukselle kaikki epäolennainen pois, joko tiivistämällä tai jakamalla informaatiota osiin. Aineiston pelkistämistä ohjaa tutkimustehtävä, jolloin tutkimustehtävän kysymyksien avulla etsitään aineistosta niitä kuvaavia ilmaisuja.
Haastatteluiden perusteella ilmeni, että nuorisotakuuta pidetään tärkeänä aiheena ja sitä ryhdytään kunnissa toteuttamaan. Nuorisotakuun toteuttamisessa korostettiin eniten yhteistyön ja verkostojen roolia. Vaikka nuorisotakuuta pidetäänkin tärkeänä asiana ja sitä ryhdytään toteuttamaan huolimatta sen velvoittamattomuudesta, voidaan nuorisotakuusta viestimistä ja etenkin sen vastuista tiedottamista kuitenkin pitää jokseenkin epäonnistuneena, sillä valtaosa haastateltavista koki, että kunnan rooli ja vastuu nuorisotakuun toteuttamisessa on epäselvä. Nuorisotakuun toteuttamisessa ilmeni myös optimistisuutta ja epäilyjä. Osa haastateltavista uskoi nuorisotakuun toteuttamisen mahdollisuuteen, kun taas osa epäili mahdollisuuksia toteuttaa sitä, erityisesti kuntien heikon taloudellisen tilanteen vuoksi.
Kuntien ja valtion väliseen yhteistyöhön nuorisotakuun toteuttamisessa ei esimerkkikunnissa oltu tyytyväisiä. Moni haastateltava koki, että kunnat oli jätetty yksin nuorisotakuun kanssa eikä yhteistyötä ole ollut riittävästi. Haastatteluista kävi ilmi myös epäluottamusta valtiota kohtaan. Osa haastateltavista koki, ettei valtio hoida omaa osuuttaan nuorisotakuun toteuttamisessa, koska palveluita karsitaan ja resursseja vähennetään. Nuorisotakuun osalta kunta valtio-suhde näyttää kuntien itseisarvoa korostavalta interventionistiselta suhteelta, jossa on piirteitä suhteellisen autonomian mallista. Kuntien itseisarvoa korostavassa interventionistisessa näkemyksessä kuntia pidetään osana hajautettua järjestelmää, jossa kunnilla on merkittävä rooli toimintojen paikallisessa koordinaatiossa. Kuntien hallintamalli ja suhde valtioon ja palveluja tuottaviin tahoihin nähdään verkostomaisena, jossa hallinnan keinot perustuvat pehmeään sääntelyyn, resurssi- ja kehysohjaukseen sekä instituutioiden muokkaamiseen. Suhteellisen autonomian mallia selittää se, että nuorisotakuussa on kyse sekä jaetuista tehtävistä ja kunnat toteuttavat nuorisotakuussa omaa politiikkaansa, joka on suhteellisen itsenäistä. Kuitenkaan nuorisotakuun yhteistyötä kuntien ja valtion välillä ei pidetä riittävänä ja valtiota ei pidetty sitoutuneena kumppanina.
Nuorisotakuun toteuttamisen tahtotila näyttää suuremmalta kuin toiminnan edellytykset. Myönteisinä seikkoina voidaankin nuorisotakuun toteuttamisessa pitää sen laaja-alaisuutta, sillä sen tärkeydestä ja tahtotilasta tuntuu vallitsevan laaja konsensus eri toimijoiden kesken. Nuorisotakuu ei tuonut erillistä lainsäädäntöä tai suuria muutoksia, joka helpottaa takuun toteuttamista. Nuorisotakuun keinoista esiintyy taas jonkin verran soraääniä muun muassa yrittäjäjärjestöistä. Myös epäselvyydet ja priorisointiongelmat aiheuttavat väistämättä ongelmia ainakin takuun alkuvaiheessa. Myös taloudellisen tilanteen haasteellisuus vaikeuttaa nuorisotakuun toteuttamista. Nuorisotakuun onnistumisen edellytyksiä parantaisivat taloudellisen tilanteen parantumisen lisäksi panostaminen selkeämpään informaation ja viestintään sekä yhteistyön tiivistämiseen kunnan ja valtion välillä. Haastattelut ovat osoittaneet, että kunnissa on epäselvyyttä nuorisotakuun vastuista ja epäluottamusta valtion sitoutuneisuutta kohtaan. Vaikka tahtotila nuorisotakuun toteuttamiseen onkin suurta, ei takuuta päästä toteuttamaan kunnolla, jos siitä ei ole riittävästi tietoa tai, jos yhteistyö ei ole kestävää ja aitoa. Myös kuntien valinnan ja toteutustapojen mahdollisuuksien lisääminen voisi parantaa kuntien kykyä vastata nuorisotakuun tuomiin haasteisiin.
Tutkimusmenetelmänä käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Aineistolähtöinen analyysi on kolmivaiheinen prosessi, jonka ensimmäisessä vaiheessa pelkistetään aineisto, toisessa ryhmitellään se ja kolmannessa abstrahoidaan aineisto eli sille luodaan teoreettisia käsitteitä. Aineiston pelkistämisessä analysoitu informaatio pelkistetään siten, että siitä karsitaan tutkimukselle kaikki epäolennainen pois, joko tiivistämällä tai jakamalla informaatiota osiin. Aineiston pelkistämistä ohjaa tutkimustehtävä, jolloin tutkimustehtävän kysymyksien avulla etsitään aineistosta niitä kuvaavia ilmaisuja.
Haastatteluiden perusteella ilmeni, että nuorisotakuuta pidetään tärkeänä aiheena ja sitä ryhdytään kunnissa toteuttamaan. Nuorisotakuun toteuttamisessa korostettiin eniten yhteistyön ja verkostojen roolia. Vaikka nuorisotakuuta pidetäänkin tärkeänä asiana ja sitä ryhdytään toteuttamaan huolimatta sen velvoittamattomuudesta, voidaan nuorisotakuusta viestimistä ja etenkin sen vastuista tiedottamista kuitenkin pitää jokseenkin epäonnistuneena, sillä valtaosa haastateltavista koki, että kunnan rooli ja vastuu nuorisotakuun toteuttamisessa on epäselvä. Nuorisotakuun toteuttamisessa ilmeni myös optimistisuutta ja epäilyjä. Osa haastateltavista uskoi nuorisotakuun toteuttamisen mahdollisuuteen, kun taas osa epäili mahdollisuuksia toteuttaa sitä, erityisesti kuntien heikon taloudellisen tilanteen vuoksi.
Kuntien ja valtion väliseen yhteistyöhön nuorisotakuun toteuttamisessa ei esimerkkikunnissa oltu tyytyväisiä. Moni haastateltava koki, että kunnat oli jätetty yksin nuorisotakuun kanssa eikä yhteistyötä ole ollut riittävästi. Haastatteluista kävi ilmi myös epäluottamusta valtiota kohtaan. Osa haastateltavista koki, ettei valtio hoida omaa osuuttaan nuorisotakuun toteuttamisessa, koska palveluita karsitaan ja resursseja vähennetään. Nuorisotakuun osalta kunta valtio-suhde näyttää kuntien itseisarvoa korostavalta interventionistiselta suhteelta, jossa on piirteitä suhteellisen autonomian mallista. Kuntien itseisarvoa korostavassa interventionistisessa näkemyksessä kuntia pidetään osana hajautettua järjestelmää, jossa kunnilla on merkittävä rooli toimintojen paikallisessa koordinaatiossa. Kuntien hallintamalli ja suhde valtioon ja palveluja tuottaviin tahoihin nähdään verkostomaisena, jossa hallinnan keinot perustuvat pehmeään sääntelyyn, resurssi- ja kehysohjaukseen sekä instituutioiden muokkaamiseen. Suhteellisen autonomian mallia selittää se, että nuorisotakuussa on kyse sekä jaetuista tehtävistä ja kunnat toteuttavat nuorisotakuussa omaa politiikkaansa, joka on suhteellisen itsenäistä. Kuitenkaan nuorisotakuun yhteistyötä kuntien ja valtion välillä ei pidetä riittävänä ja valtiota ei pidetty sitoutuneena kumppanina.
Nuorisotakuun toteuttamisen tahtotila näyttää suuremmalta kuin toiminnan edellytykset. Myönteisinä seikkoina voidaankin nuorisotakuun toteuttamisessa pitää sen laaja-alaisuutta, sillä sen tärkeydestä ja tahtotilasta tuntuu vallitsevan laaja konsensus eri toimijoiden kesken. Nuorisotakuu ei tuonut erillistä lainsäädäntöä tai suuria muutoksia, joka helpottaa takuun toteuttamista. Nuorisotakuun keinoista esiintyy taas jonkin verran soraääniä muun muassa yrittäjäjärjestöistä. Myös epäselvyydet ja priorisointiongelmat aiheuttavat väistämättä ongelmia ainakin takuun alkuvaiheessa. Myös taloudellisen tilanteen haasteellisuus vaikeuttaa nuorisotakuun toteuttamista. Nuorisotakuun onnistumisen edellytyksiä parantaisivat taloudellisen tilanteen parantumisen lisäksi panostaminen selkeämpään informaation ja viestintään sekä yhteistyön tiivistämiseen kunnan ja valtion välillä. Haastattelut ovat osoittaneet, että kunnissa on epäselvyyttä nuorisotakuun vastuista ja epäluottamusta valtion sitoutuneisuutta kohtaan. Vaikka tahtotila nuorisotakuun toteuttamiseen onkin suurta, ei takuuta päästä toteuttamaan kunnolla, jos siitä ei ole riittävästi tietoa tai, jos yhteistyö ei ole kestävää ja aitoa. Myös kuntien valinnan ja toteutustapojen mahdollisuuksien lisääminen voisi parantaa kuntien kykyä vastata nuorisotakuun tuomiin haasteisiin.