"Se on siinä määrin arvokas lisätyö, että se kannattaa ottaa." Hyvinvointioppiminen ja hyvinvointiarviointi alakoulussa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Jyväskylän kaupungissa käyttöön otetun hyvinvointioppimisen hankkeen etenemistä pilottivaiheessa, ja Strengths and Difficulties Questionnaire, eli Vahvuudet ja Vaikeudet -menetelmän (myös SDQ tai VaVa -kysely), käyttökokemuksia opettajien näkökulmasta tarkasteltuna. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään, minkälaisesta Jyväskylän kaupungin kehittämästä hyvinvointihankkeesta on kysymys, ja millä tavoin sen käyttöönotto kaupungin sisällä tapahtui. Lisäksi haluttiin kuvata, minkälaisena prosessina opettajat kokivat SDQ-kyselyn käytön.

Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus, ja tutkimus kohdistui tutkittavien käsitys- ja kokemusmaailmaan. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata tutkittavaa ilmiötä konkreettisesti, ja luoda siitä kokonaisvaltainen kuvaus. Tutkimusaineistona toimivat neljän opettajan teemahaastattelut ja kaikilta hankkeessa olevilta kouluilta kerätyt kirjalliset palautteet. Lisäksi tutkimusaineistoa täydensivät havainnoinnit muutamista arviointikeskustelu-tilanteista. Aineiston analysointi tapahtui teemoittelun ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tutkimustuloksista kävi ilmi, että uusi hyvinvointioppimisen hanke koettiin pääsääntöisesti erittäin tärkeäksi, vaikka SDQ-menetelmän käyttö koettiin aikaavieväksi. Opettajat kokivat, että SDQ-kyselyn avulla arviointikeskusteluissa oli helppo lähestyä eri puheenaiheita, ja se toimi erinomaisena puheen pohjana keskustelutilanteissa. Opettajat pitivät myös siitä, että kyselyllä on kodin ja koulun yhteistyötä vahvistava vaikutus. Lisäksi menetelmän avulla jokainen oppilas tulee huomioiduksi, ja opettajan oppilaantuntemus kasvaa. Samalla SDQ-kysely haastaa opettajan roolin muutokseen, jota pidettiin sekä myönteisenä että haasteellisena asiana. Vanhempien kohtaamisen lisäksi opettajat kokivat vaikeina sellaiset SDQ-kyselyssä olevat osa-alueet, joista opettajat eivät tahtoneet oppilaan kuullen puhua. Lisäksi lomake oli nuorimmille oppilaille vaikeaselkoinen sekä kieli- että ulkoasultaan.

Opettajien suurimmat kielteiset kokemukset johtuivat tiedon ja koulutuksen puutteista. Opettajat kokivat saaneensa liian vähän perehdytystä kyselyn käyttöön, ja aikataulu käyttöönotolle oli liian nopea. Opettajat kritisoivat myös työmäärän lisääntymistä ja arviointikeskustelutilanteen riittämätöntä aikaa käsitellä keskustelussa arvioitavat asiat. Opettajat toivoivat eniten selkeitä ohjeita tuleville vuosille. Samoin kyselylomake toivottiin sähköiseksi, sillä paperisten lomakkeiden käsittely koettiin epämiellyttävänä ja arkistointi vaikeana. Lisäksi joka vuosi tehtynä opettajat eivät kokeneet saavansa kyselystä työmäärään nähden riittävästi informaatiota, ja he toivoivat, ettei saman luokan kanssa työskennellessä kyselyä tarvitsisi tehdä joka vuosi uudestaan.

Hyvinvointioppiminen ja oppilaiden hyvinvoinnista puhuminen koettiin tärkeäksi. Opettajat kuitenkin toivoivat, että hyvinvointioppimisen hanke ei jää vain hetkelliseksi projektiksi, vaan hyvinvointioppiminen kirjataan opetussuunnitelmaan, jotta sille löytyy tilaa myös oppiaineiden sisältä. Tällä hetkellä oppiainesisällöt ovat niin tiukat, ettei aika riitä uusien hankkeiden toteuttamiselle. Lisäksi opettajat toivoivat hyvinvoinnin kokonaisvaltaisemmin esille kouluihin, ettei sen käsittely ja hyvinvointioppiminen rajoittuisi vain kerran vuodessa toteutettuun kyselyyn.