Ihmisoikeusvelvoitteiden toteutuminen ihmiskaupan uhrin oleskelulupaa koskevassa ulkomaalaislain sääntelyssä
NAUMANEN, NETTA (2013)
2013
Julkisoikeus - Public Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-11-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201311151599
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201311151599
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan kansainvälisten ihmisoikeussopimusvelvoitteiden toteutumista ulkomaalaislain sisältämän ihmiskaupan uhrille myönnettävän oleskelulupasääntelyn 52a-c §:n kokonaisuudessa. Tutkimusote on oikeusdogmaattinen, ja asiakokonaisuutta tarkastellaan ihmisoikeusnäkökulmasta. Näin ollen pääasiallisena tutkimuslähteenä käytetään ihmisoikeussopimusmateriaalia, sekä ihmisoikeusinstrumenttien tulkintakäytäntöä.
Varhainen ihmiskaupan vastainen oikeusmateriaali ennen keskeisimpien ihmiskauppaa koskevien kansainvälisten sopimusten luomista lepäsi yleisten ihmisoikeussopimusten sääntelyn varassa. Uusien sopimusinstrumenttien myötä ihmiskaupan vastaiseen oikeudelliseen sääntelyyn liitettiin vahva rikosoikeudellinen näkökulma, mikä tässä tutkimuksessa katsotaan muodostavan liian yksinkertaistetun vastauksen ihmiskaupan kaltaiseen monitahoiseen ongelmaan: Rikosoikeudelliseen vastuuseen saattamiseen perustuvat tavoitteet ihmiskaupan uhrille myönnettävän oleskeluluvan sääntelykokonaisuudessa nakertaa ihmiskaupan uhreille kuuluvaa oikeussuojaa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ihmiskauppaa koskeva ennakkoratkaisu Rantsev v. Kypros ja Venäjä on nostanut tarpeen määritellä uudelleen ihmiskauppaa koskevaa ihmisoikeudellista kontekstia, ja luonut valtioon kohdistuvia velvoitteita ihmiskaupan vastaisessa kamppailussa.
Tämä velvoitetaso ulottuu myös valtion harjoittamaan maahanmuuttopolitiikkaan ja ihmiskaupan uhrin oleskelulupaa koskevaan sääntelykokonaisuuteen, jota tässä tutkimuksessa lähestytään asiakokonaisuutta koskevan kansainvälisten ja eurooppalaisten ihmisoikeusnormien kautta. Kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet rajaavat merkittävästi valtion suverenisuus-oppiin perustuvaa oikeutta päättää ulkomaalaisen maahantulosta. Tähän perustuen tutkimuksessa esitellään raamit, jotka palautuskiellon periaate, sekä haavoittuvien ryhmien oikeus erityiseen suojaan muodostavat ulkomaalaislain tulkinnalle. Lopuksi tätä tulkintapohjaa peilataan ulkomaalaislain sisältämässä ihmiskaupan uhrin oleskelulupasääntelyssä esiintyviin ongelmakohtiin.
Varhainen ihmiskaupan vastainen oikeusmateriaali ennen keskeisimpien ihmiskauppaa koskevien kansainvälisten sopimusten luomista lepäsi yleisten ihmisoikeussopimusten sääntelyn varassa. Uusien sopimusinstrumenttien myötä ihmiskaupan vastaiseen oikeudelliseen sääntelyyn liitettiin vahva rikosoikeudellinen näkökulma, mikä tässä tutkimuksessa katsotaan muodostavan liian yksinkertaistetun vastauksen ihmiskaupan kaltaiseen monitahoiseen ongelmaan: Rikosoikeudelliseen vastuuseen saattamiseen perustuvat tavoitteet ihmiskaupan uhrille myönnettävän oleskeluluvan sääntelykokonaisuudessa nakertaa ihmiskaupan uhreille kuuluvaa oikeussuojaa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ihmiskauppaa koskeva ennakkoratkaisu Rantsev v. Kypros ja Venäjä on nostanut tarpeen määritellä uudelleen ihmiskauppaa koskevaa ihmisoikeudellista kontekstia, ja luonut valtioon kohdistuvia velvoitteita ihmiskaupan vastaisessa kamppailussa.
Tämä velvoitetaso ulottuu myös valtion harjoittamaan maahanmuuttopolitiikkaan ja ihmiskaupan uhrin oleskelulupaa koskevaan sääntelykokonaisuuteen, jota tässä tutkimuksessa lähestytään asiakokonaisuutta koskevan kansainvälisten ja eurooppalaisten ihmisoikeusnormien kautta. Kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet rajaavat merkittävästi valtion suverenisuus-oppiin perustuvaa oikeutta päättää ulkomaalaisen maahantulosta. Tähän perustuen tutkimuksessa esitellään raamit, jotka palautuskiellon periaate, sekä haavoittuvien ryhmien oikeus erityiseen suojaan muodostavat ulkomaalaislain tulkinnalle. Lopuksi tätä tulkintapohjaa peilataan ulkomaalaislain sisältämässä ihmiskaupan uhrin oleskelulupasääntelyssä esiintyviin ongelmakohtiin.