Tuki- ja liikuntaelinten monikipuisuuden ja kunnon yhteys työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen 11 vuoden seurannassa.
ELORANTA, MATTI (2013)
2013
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-09-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201311151596
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201311151596
Tiivistelmä
Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat suurin kipua aiheuttava sairausryhmä Suomessa ja yleisin syy hakeutua avohoidossa lääkäriin. Joka viides suomalainen kokee reumaattista kipua ja nivelrikkoa esiintyy miljoonalla suomalaisella, joista toiminnallista haittaa esiintyy 250 000:lla. Suomessa on tällä hetkellä yli 200 000 ihmistä työkyvyttömyyseläkkeelle, joista vajaa kolmannes johtuu tuki- ja liikuntaelinsairauksista. Krooniset kiputuntemukset lukuisissa kehon osissa moninkertaistavat riskin siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle. Liikunnallisella aktiivisuudella voidaan vähentää sekä kipua että riskiä joutua pois työelämästä.
Tämä aineisto koostuu Jaana Sunin väitöskirjaa (1999) varten kerätystä aineistosta, jossa on tutkittu 372 tamperelaista 11 vuoden seurannassa. Vuosina 1992-1993 heille on suoritettu kattavat kuntotestit ja kyselyt, joista poimittiin tähän tutkimukseen oleelliset kysely- ja kuntotestitulokset. 11 vuoden seurannan loputtua he ovat uudelleen suorittaneet samat kyselyt ja kuntotestit ja tarkkailuun olemme ottaneet työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet henkilöt. Lähtökohdan kyselyjen ja kuntotestien perusteella on pyritty etsimään tekijöitä, joilla on ollut vaikutusta siirtyikö henkilö työkyvyttömyyseläkkeelle vai ei.
Tärkeimpänä riskitekijänä oli yli 50 vuoden ikä (OR 7.79, 95% Cl 2.73-22.19). Huonokuntoisten, hitaimman kävelytestikolmanneksen ja vähiten koulutettujen joukoista siirtyi noin kaksinkertainen osuus ihmisiä työkyvyttömyyseläkkeelle verrattuna vertailukohtiinsa sekä miesten että naisten keskuudessa. Monikipuisten joukosta siirtyi jonkin verran (17 %) enemmän henkilöitä työkyvyttömyyseläkkeelle kuin monikivuttomien joukosta (11 %), mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (OR 1.60, 95% Cl 0,76 3,35). Tulokset olivat samansuuntaisia muiden suomalaisten tutkimusten kanssa, mutta lisätutkimuksia suuremmalla aineistolla tarvittaisiin.
Tämä aineisto koostuu Jaana Sunin väitöskirjaa (1999) varten kerätystä aineistosta, jossa on tutkittu 372 tamperelaista 11 vuoden seurannassa. Vuosina 1992-1993 heille on suoritettu kattavat kuntotestit ja kyselyt, joista poimittiin tähän tutkimukseen oleelliset kysely- ja kuntotestitulokset. 11 vuoden seurannan loputtua he ovat uudelleen suorittaneet samat kyselyt ja kuntotestit ja tarkkailuun olemme ottaneet työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet henkilöt. Lähtökohdan kyselyjen ja kuntotestien perusteella on pyritty etsimään tekijöitä, joilla on ollut vaikutusta siirtyikö henkilö työkyvyttömyyseläkkeelle vai ei.
Tärkeimpänä riskitekijänä oli yli 50 vuoden ikä (OR 7.79, 95% Cl 2.73-22.19). Huonokuntoisten, hitaimman kävelytestikolmanneksen ja vähiten koulutettujen joukoista siirtyi noin kaksinkertainen osuus ihmisiä työkyvyttömyyseläkkeelle verrattuna vertailukohtiinsa sekä miesten että naisten keskuudessa. Monikipuisten joukosta siirtyi jonkin verran (17 %) enemmän henkilöitä työkyvyttömyyseläkkeelle kuin monikivuttomien joukosta (11 %), mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (OR 1.60, 95% Cl 0,76 3,35). Tulokset olivat samansuuntaisia muiden suomalaisten tutkimusten kanssa, mutta lisätutkimuksia suuremmalla aineistolla tarvittaisiin.