Kokeellisesti aikaansaadun osittaisen unenaikaisen ylähengitystieahtauman vaikutus tcCO2-arvoihin terveellä vapaaehtoisella
INKINEN, HELI (2013)
INKINEN, HELI
2013
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-11-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201311151593
Unenaikaisia hengityshäiriöitä syntyy silloin, kun ylähengitystiet ahtautuvat osittain unen aikana ja
kudokset alkavat värähdellä (kuorsaus), tai kun ylähengitysteiden kudokset sulkevat nielun
kokonaan (obstruktiivinen uniapnea) voimakkaan ilmavirtauksen ja siitä syntyvän alipaineen
vaikutuksesta. Kuorsauksen ei ole ajateltu yleisesti olevan terveydelle haitallista. Tosin
obstruktiivisen uniapnean, jonka ajatellaan kehittyvän pitkän ajan kuluessa kuorsausvärähtelyn
aiheuttaman ylähengitysteiden pehmytosien veltostumisen seurauksena, tiedetään altistavan sydänja
verisuonisairauksille.
Tämän kuvailevan interventiotutkimuksen tavoitteena oli selvittää saadaanko keinotekoisesti
tuotetulla negatiivisella hengitysilmanpaineella aiheutettua osittainen ylähengitystieahtauma ja
miten elimistö reagoi osittaiseen ahtaumaan. Seurattavia parametreja olivat muun muassa
ihohiilidioksidipitoisuus, hengitysyritysten voimakkuus sekä unen laatu.
Tutkimukseen etsittiin kuusi vapaaehtoista tupakoimatonta tervettä yli 18-vuotiasta miestä, jotka
nukkuivat yhden yön unilaboratoriossa. Unirekisteröinnissä käytettiin laajaa unipolygrafiaa.
Unenaikaiset kokeet suoritettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa tutkittiin, kuinka
helposti ylähengitystiet ahtautuvat passiivisen kriittisen paineen (Pcrit) määrityksen aikana.
Toisessa vaiheessa tuotettiin osittainen ylähengitysteiden ahtauma negatiivisella maskipaineella,
jolloin voitiin määrittää aktiivinen Pcrit.
Tutkimuksen perusteella voitiin varmistaa koejärjestelyjen yleinen toimivuus sekä todeta, että
kokeellisesti aiheutetun osittaisen ylähengitystieahtauman aikana tcCO2 lähtee unenaikaiselta
tasanteelta ensin ylöspäin, mutta ylähengitystiepainetta laskettaessa tcCO2 palautuu ja päätyy
tasanteen alapuolelle. Hengitysyritykset aluksi lisääntyivät, mutta sen jälkeen joko tasaantuivat
hiilidioksidinousua seuraavassa vaiheessa tai koehenkilö havahtui unesta. Crescendo-tyyppinen
hengitysyritysten nousu todettiin vain yhdellä koehenkilöllä, jonka passiivinen Pcrit pystyttiin
määrittämään (–3 cmH2O).
Terveellä koehenkilöllä todettiin vahva ja tehokas kyky korjata osittaiseen ylähengitysahtaumaan
liittyvä ihohiilidioksidin nousu (kymmenessä interventiossa seitsemässätoista). Yhdellä
koehenkilöllä korjaus ei ollut täydellinen ja välitön. Kolmessa interventiossa ennenaikainen
havahtuminen esti hengitysvasteiden ilmaantumisen.
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201311151593
Tiivistelmä
kudokset alkavat värähdellä (kuorsaus), tai kun ylähengitysteiden kudokset sulkevat nielun
kokonaan (obstruktiivinen uniapnea) voimakkaan ilmavirtauksen ja siitä syntyvän alipaineen
vaikutuksesta. Kuorsauksen ei ole ajateltu yleisesti olevan terveydelle haitallista. Tosin
obstruktiivisen uniapnean, jonka ajatellaan kehittyvän pitkän ajan kuluessa kuorsausvärähtelyn
aiheuttaman ylähengitysteiden pehmytosien veltostumisen seurauksena, tiedetään altistavan sydänja
verisuonisairauksille.
Tämän kuvailevan interventiotutkimuksen tavoitteena oli selvittää saadaanko keinotekoisesti
tuotetulla negatiivisella hengitysilmanpaineella aiheutettua osittainen ylähengitystieahtauma ja
miten elimistö reagoi osittaiseen ahtaumaan. Seurattavia parametreja olivat muun muassa
ihohiilidioksidipitoisuus, hengitysyritysten voimakkuus sekä unen laatu.
Tutkimukseen etsittiin kuusi vapaaehtoista tupakoimatonta tervettä yli 18-vuotiasta miestä, jotka
nukkuivat yhden yön unilaboratoriossa. Unirekisteröinnissä käytettiin laajaa unipolygrafiaa.
Unenaikaiset kokeet suoritettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa tutkittiin, kuinka
helposti ylähengitystiet ahtautuvat passiivisen kriittisen paineen (Pcrit) määrityksen aikana.
Toisessa vaiheessa tuotettiin osittainen ylähengitysteiden ahtauma negatiivisella maskipaineella,
jolloin voitiin määrittää aktiivinen Pcrit.
Tutkimuksen perusteella voitiin varmistaa koejärjestelyjen yleinen toimivuus sekä todeta, että
kokeellisesti aiheutetun osittaisen ylähengitystieahtauman aikana tcCO2 lähtee unenaikaiselta
tasanteelta ensin ylöspäin, mutta ylähengitystiepainetta laskettaessa tcCO2 palautuu ja päätyy
tasanteen alapuolelle. Hengitysyritykset aluksi lisääntyivät, mutta sen jälkeen joko tasaantuivat
hiilidioksidinousua seuraavassa vaiheessa tai koehenkilö havahtui unesta. Crescendo-tyyppinen
hengitysyritysten nousu todettiin vain yhdellä koehenkilöllä, jonka passiivinen Pcrit pystyttiin
määrittämään (–3 cmH2O).
Terveellä koehenkilöllä todettiin vahva ja tehokas kyky korjata osittaiseen ylähengitysahtaumaan
liittyvä ihohiilidioksidin nousu (kymmenessä interventiossa seitsemässätoista). Yhdellä
koehenkilöllä korjaus ei ollut täydellinen ja välitön. Kolmessa interventiossa ennenaikainen
havahtuminen esti hengitysvasteiden ilmaantumisen.