Poliitikot verkossa - Suomen kansanedustajien suhtautuminen sosiaaliseen mediaan

Abstract

Tämä tutkimus käsittelee kansanedustajien sosiaalisen median käyttöä ja heidän suhtautumistaan sosiaaliseen mediaan työvälineenä. Kansanedustajien työhön liittyy olennaisena osana yhteydenpito äänestäjien ja median kanssa ja tämä on myös erityisen kiinnostuksen kohteena tutkimuksessani. Halusin tutkimuksessani selvittää miten ja miksi kansanedustajat käyttävät sosiaalista mediaa ja millaisia vaikutuksia tällä käytöllä on ympäröivään yhteiskuntaan. Haastattelin tutkimukseen seitsemää kansanedustajaa ja analysoin haastatteluja sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimuksessani selvisi, että ennen kaikkea kansanedustajat käyttävät sosiaalista mediaa siksi, että kansalaiset ovat jo siellä ja koettiin tärkeäksi olla siellä missä ihmisetkin ovat. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että sosiaalinen media hakee vielä paikkaansa kansanedustajien työvälineenä. Kansanedustajat käyttävät sosiaalista mediaa vaihtelevalla intensiteetillä, mutta yleisesti ottaen suhtautuminen tuntui olevan positiivista. Sosiaalisen median negatiivisista puolista kansanedustajat toivat ilmi sitä kautta tulevan asiattoman palautteen ja ajankäytön ongelmat. Positiivisina puolina pidettiin muun muassa mahdollisuutta olla yhteydessä äänestäjiin ja sosiaalisen median kautta saatavaa työtä hyödyttävää informaatiota.

Käsittelin tutkimusaihetta myös suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan poliittisen mediajulkisuuden ja demokratian näkökulmista. Mediajulkisuutta käsitellessäni käytin teoreettisena apuna julkisuuden jaottelua vahvaan näkyvään julkisuuteen ja heikkoon ruohonjuuritason julkisuuteen. Koska kansanedustajat julkisen vallan edustajana edustavat perinteisesti vahvaa julkisuutta, vaaditaan heiltä toimintatavan muutosta, jotta he voisivat toimia menestyksellisesti sosiaalisessa mediassa, joka kuuluu taas heikon julkisuuden piiriin. Mediaympäristön muutokseen kansanedustajat olivat sopeutuneet hyvin, vaikka tässäkin oli suuria eroja. Sosiaalista mediaa ei pidetty ensisijaisena väylänä julkisuuteen, mutta sen julkisuus tiedostettiin sitä kautta toimittaessa.

Kansanedustajien ja kansalaisten välisen kommunikaation muutokset muuttavat myös käsitystä demokratiasta yhteiskunnassa. Käsitän tässä tutkimuksessa demokratian kansalaisen äänen kuulumisena yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kuuluuko siis kansalaisen ääni kansanedustajille asti sosiaalisessa mediassa? Kansanedustajien näkemykset olivat pääasiassa positiivisia, joskin sosiaalisessa mediassa nähtiin myös paljon turhaa sisältöä ja epäasiallista keskustelua. He kuitenkin kokivat saaneensa tietoa kansalaisten mielipiteistä sosiaalisen median kautta.

Tutkimuksen lopussa tyypittelin vielä kansanedustajat kolmeen luokkaan sen mukaan, miten he käyttävät sosiaalista mediaa hyväkseen työssään. Ensimmäisessä luokassa ovat edustajat, jotka käyttävät sosiaalista mediaa vain työnsä puolesta, eikä heillä ole suurta intohimoa sen käyttämiseen. Toisessa luokassa ovat edustajat, jotka käyttävät sosiaalista mediaa mielellään, mutta jotka eivät käytä sosiaalista mediaa niin hyödyllisesti kuin voisivat. Kolmannessa ryhmässä ovat kansanedustajat, jotka käyttävät sosiaalista mediaa jo hyvin ammattimaisesti.