Long-term survival in renal cell cancer patients: Symptoms, diagnostics and prognostic factors
Sunela, Kaisa (2013)
Sunela, Kaisa
Tampere University Press
2013
Säde- ja kasvainhoito - Oncology
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2013-11-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9267-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9267-9
Tiivistelmä
Munuaissyöpäpotilaiden pitkäaikaisennuste; oireet, diagnostiikka ja ennustetekijät
Tässä tutkimuksessa selvitettiin Pirkanmaan munuaissyöpäpotilaiden oireita, diagnostiikkaa, elossaoloa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Vuosina 1964-1997 alueella diagnosoitiin 970 munuaissyöpää. Näistä jo toteamisvaiheessa 26 % oli levinnyt ja tauti uusiutui lisäksi seurannassa 30 %:lla. Taudin levinneisyysaste, potilaan ikä ja oireisuus olivat tärkeimmät ennustetekijät. Lihavuus on todettu aiemminkin ennustetta parantavaksi tekijäksi; niin myös tässä tutkimuksessa paikallista syöpää sairastavilla. Se ei kuitenkaan ollut taudin oireisuutta voimakkaampi ennustetekijä, vaan runsaasti oireilevilla ennuste oli huonompi, vaikka he olivatkin ylipainoisia. Munuaissyöpä uusiutui jopa yli 20 vuoden jälkeen, mutta alle 3 cm:n kasvaimissa uusiutumia ei todettu enää 14 vuoden jälkeen.
Munuaissyövän oireet muuttuivat vain vähän tutkimusaikana, joskin verivirtsaisuus ja korkean laskon esiintyminen vähentyivät ensioireina. Diagnostiikka muuttui tutkimusaikana paljon, sillä tällä välillä tulivat käyttöön ultraääni ja tietokonetomografia.
Munuaissyövällä on siis huono ennuste, siihen kuoli 47 % naisista ja 54 % miehistä. Seuranta-aikana ennuste ei parantunut. Tunnetut ennustetekijät toimivat myös suomalaisilla potilailla. Oireet muuttuivat vain vähän, mutta diagnostiikka paljon tutkimusaikana.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin Pirkanmaan munuaissyöpäpotilaiden oireita, diagnostiikkaa, elossaoloa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Vuosina 1964-1997 alueella diagnosoitiin 970 munuaissyöpää. Näistä jo toteamisvaiheessa 26 % oli levinnyt ja tauti uusiutui lisäksi seurannassa 30 %:lla. Taudin levinneisyysaste, potilaan ikä ja oireisuus olivat tärkeimmät ennustetekijät. Lihavuus on todettu aiemminkin ennustetta parantavaksi tekijäksi; niin myös tässä tutkimuksessa paikallista syöpää sairastavilla. Se ei kuitenkaan ollut taudin oireisuutta voimakkaampi ennustetekijä, vaan runsaasti oireilevilla ennuste oli huonompi, vaikka he olivatkin ylipainoisia. Munuaissyöpä uusiutui jopa yli 20 vuoden jälkeen, mutta alle 3 cm:n kasvaimissa uusiutumia ei todettu enää 14 vuoden jälkeen.
Munuaissyövän oireet muuttuivat vain vähän tutkimusaikana, joskin verivirtsaisuus ja korkean laskon esiintyminen vähentyivät ensioireina. Diagnostiikka muuttui tutkimusaikana paljon, sillä tällä välillä tulivat käyttöön ultraääni ja tietokonetomografia.
Munuaissyövällä on siis huono ennuste, siihen kuoli 47 % naisista ja 54 % miehistä. Seuranta-aikana ennuste ei parantunut. Tunnetut ennustetekijät toimivat myös suomalaisilla potilailla. Oireet muuttuivat vain vähän, mutta diagnostiikka paljon tutkimusaikana.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4769]