Gallimaufry of nuts: a cognitive-semantic account of idiomatic expressions for madness
KORKEAMÄKI, HEIDI (2013)
2013
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-11-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201311121584
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201311121584
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia millaisille mielikuville englanninkieliset, hulluutta tarkoittavat sanat ja sanonnat perustuvat, ja onko mielikuvissa kaavamaisuuksia. Lähtökohtana tutkimukselle on kognitiivisen kielitieteen ajatus siitä, että metaforat eivät ole pelkästään kielellisiä, vaan ne heijastavat ihmisen ajattelua. Käsitejärjestelmämme on luonteeltaan metaforinen, ja tämä mahdollistaa pääsyn ihmisen mielikuviin kielikuvien välityksellä.
Teoriaosuudessa käsitellään aluksi sitä, mitä kuvakieli ja kielikuvat oikeastaan ovat. Keskitytään varsinkin idiomiin ja metaforaan, sekä käsitteelliseen metaforaan (conceptual metaphor) ja metonymiaan. Seuraavaksi tarkastellaan aikaisempien kielen ja mielen yhteyttä koskevien tutkimusten avulla onko perusteita väittää, että kielelliset ilmaisut olisivat luonteeltaan enemmän kuin kielellisiä. Lopuksi teoriaosuudessa määritellään, mihin hulluuden käsitteellä tässä tutkimuksessa viitataan.
Tutkimusaineisto koostuu sanakirjoista kerätyistä, kuvaannollisista sanoista ja sanonnoista, jotka voidaan määritellää sanalla 'hullu', ja siihen läheisesti liittyvillä sanoilla (engl. insane, crazy, eccentric). Sanakirjojen avulla tutkittiin, mistä sanonnat ovat peräisin, ja mihin ne kirjaimellisesti viittaavat. Analyysi paljasti samankaltaisuuksia, käsitteellisiä metaforia ja metonymioita, joiden perusteella sanat ja sanonnat jaettiin ryhmiin syvällisempää analyysia varten.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kielelliset ilmaisut eivät ole satunnaisia, vaan samaan asiaan viittaavat kielikuvat perustuvat yleensä muutamaan käsitteelliseen metaforaan tai metonymiaan. Tutkimus paljasti, että hulluus paikannetaan yleensä ihmisen päähän ja aivoihin. Hulluuden aiheuttaa kuvainnollinen sekasorto, rikkinäisyys tai kiemuraisuus ihmisen päässä tai muissa kehon osissa, ja näistä aiheutuu kontrollin menetystä, sekä eläimellistä käytöstä. Hulluus antaa vaikutelman poissaolevuudesta, epätasapainosta, ja epänormaaliudesta. Lisäksi selvisi, että hulluuteen viittaavat kielikuvat sisältävät usein erilaisia oletuksia. Näistä esimerkkeinä 'mieli on hauras esine', 'ihmisen pää on tila', 'keho on rakennus' ja 'normaali on suora'.
Teoriaosuudessa käsitellään aluksi sitä, mitä kuvakieli ja kielikuvat oikeastaan ovat. Keskitytään varsinkin idiomiin ja metaforaan, sekä käsitteelliseen metaforaan (conceptual metaphor) ja metonymiaan. Seuraavaksi tarkastellaan aikaisempien kielen ja mielen yhteyttä koskevien tutkimusten avulla onko perusteita väittää, että kielelliset ilmaisut olisivat luonteeltaan enemmän kuin kielellisiä. Lopuksi teoriaosuudessa määritellään, mihin hulluuden käsitteellä tässä tutkimuksessa viitataan.
Tutkimusaineisto koostuu sanakirjoista kerätyistä, kuvaannollisista sanoista ja sanonnoista, jotka voidaan määritellää sanalla 'hullu', ja siihen läheisesti liittyvillä sanoilla (engl. insane, crazy, eccentric). Sanakirjojen avulla tutkittiin, mistä sanonnat ovat peräisin, ja mihin ne kirjaimellisesti viittaavat. Analyysi paljasti samankaltaisuuksia, käsitteellisiä metaforia ja metonymioita, joiden perusteella sanat ja sanonnat jaettiin ryhmiin syvällisempää analyysia varten.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kielelliset ilmaisut eivät ole satunnaisia, vaan samaan asiaan viittaavat kielikuvat perustuvat yleensä muutamaan käsitteelliseen metaforaan tai metonymiaan. Tutkimus paljasti, että hulluus paikannetaan yleensä ihmisen päähän ja aivoihin. Hulluuden aiheuttaa kuvainnollinen sekasorto, rikkinäisyys tai kiemuraisuus ihmisen päässä tai muissa kehon osissa, ja näistä aiheutuu kontrollin menetystä, sekä eläimellistä käytöstä. Hulluus antaa vaikutelman poissaolevuudesta, epätasapainosta, ja epänormaaliudesta. Lisäksi selvisi, että hulluuteen viittaavat kielikuvat sisältävät usein erilaisia oletuksia. Näistä esimerkkeinä 'mieli on hauras esine', 'ihmisen pää on tila', 'keho on rakennus' ja 'normaali on suora'.