Boundary-work and the Vulnerability of Academic Status: the Case of Finnish Nursing Science
Vuolanto, Pia (2013)
Vuolanto, Pia
Tampere University Press
2013
Sosiologia - Sociology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2013-11-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9255-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9255-6
Tiivistelmä
TtM Pia Vuolannon väitöskirja pureutuu kahteen Tampereen yliopiston hoitotieteen opinnäytteistä syntyneeseen kiistaan vuodelta 1996 ja tuottaa uutta tietoa hoitotieteen asemasta. Ensimmäisen kiista käsittelee hoitotieteen väitöskirjaa paastosta. Väitöspäivänä television pääuutislähetyksessä todettiin, että väitöskirja on läpimurto ja että paasto on tieteellisesti todistettu terveelliseksi. Vastaväittäjät ja Skepsis-yhdistys kuitenkin kritisoivat väitöskirjaa ja sen käytännön toteuttamista. Toisen kohun sai aikaan pro gradu -tutkielma terapeuttisen kosketuksen käsitteestä ja käytännöistä. Gradu julkaistiin kirjana ja kirjan julkaisija sai sen johdosta Skepsis-yhdistyksen Huuhaa-palkinnon. Palkinnon myöntämisen jälkeen hoitotieteen laitosneuvosto päätti kieltää tiettyjen teosten ja teorioiden käyttämisen hoitotieteen opinnäytteissä. Erityisesti kiellettiin viittaukset hoitotieteen teoreetikko Parsen teoksiin. Nämä kiistat tuottivat runsaan keskusteluaineiston virallisissa dokumenteissa, uutisselosteissa, sanomalehtikirjoituksissa ja tieteellisissä keskusteluartikkeleissa.
Vuolannon väitöskirjassa jalostetaan Thomas Gierynin kehittämää rajatyön käsitettä, jolla tarkoitetaan tieteen erottamista muista elämänalueista. Väitöstutkimus tuottaa uudenlaisen tavan lähestyä tieteen moninaisia rajoja ja rajankäyntejä. Tutkimuksessa löydettiin neljä erilaista rajatyön muotoa. Tieteensisäisessä rajatyössä määritellään tieteenalan rajoja, normeja ja periaatteita sekä tehdään tieteenalan identiteettityötä. Siinä myös erotellaan tieteenalan sisäisiä ja ulkoisia tahoja sekä eri tietomuotoja ja koulukuntia. Tieteidenvälinen rajatyö puolestaan kuvaa tieteenalaa suhteessa muihin tieteenaloihin. Siinä luonnehditaan tieteenalakohtaisuutta ja verrataan alaa monitieteisiin, poikkitieteisiin tai tieteidenvälisiin lähestymistapoihin. Tieteen ja yhteiskunnan välisessä rajatyössä pohditaan tieteen yhteiskunnallista roolia, asemaa ja merkitystä. Siinä tuodaan esiin tieteenalan yhteiskunnallisia, poliittisia, kulttuurisia ja taloudellisia hyötyjä ja haittoja sekä alan suhteita yhteiskunnallisiin toimijoihin. Tieteen ja muiden tiedon järjestelmien välinen rajatyö käsittelee tieteen suhdetta uskontoon, magiaan, irrationaalisuuteen, new age -liikkeeseen sekä muihin epätieteellisinä pidettyihin tiedon järjestelmiin.
Väitöskirja tuottaa uutta tietoa hoitotieteen asemasta akateemisessa maailmassa ja yhteiskunnassa. Kiistojen perusteella pienen ja tutkimustoiminnaltaan kehkeytymässä olevan naisvaltaisen ja ammattisuuntautuneen tieteenalan akateeminen asema vaikuttaa haavoittuvalta. Tieteensisäisessä rajatyössä tämä näkyy siten, että etenkin hoitotieteen edustajat pyrkivät oikeuttamaan hoitotieteen aseman esittämällä sen kiistattoman vahvana, täsmällisenä ja tieteellisenä tieteenalana. Tieteidenvälisessä rajatyössä erityisesti muiden tieteenalojen edustajat kuvaavat hoitotiedettä muiden tieteenalojen ”pikkusiskona”, joka tarvitsee suojelua ja ohjausta. Hoitotieteestä luodaan kuva uutena ja epävakaana alana, joka on riippuvainen toisten tieteenalojen hyväksynnästä ja on alisteinen eritoten lääketieteelle. Tieteen ja yhteiskunnan välisessä rajatyössä varsinkin hoitotieteen edustajat kuvaavat alansa yhteiskunnallisen vaikuttavuuden laajana ja merkittävänä, jotta ala saisi oikeutuksen. Tieteen ja muiden tiedon järjestelmien välisessä rajatyössä muun muassa skeptikkoliikkeen edustajat luonnehtivat hoitotiedettä epätieteelliseksi väyläksi, jota kautta epätiede pääsee tunkeutumaan tieteen alueelle.
Vuolannon väitöskirjassa jalostetaan Thomas Gierynin kehittämää rajatyön käsitettä, jolla tarkoitetaan tieteen erottamista muista elämänalueista. Väitöstutkimus tuottaa uudenlaisen tavan lähestyä tieteen moninaisia rajoja ja rajankäyntejä. Tutkimuksessa löydettiin neljä erilaista rajatyön muotoa. Tieteensisäisessä rajatyössä määritellään tieteenalan rajoja, normeja ja periaatteita sekä tehdään tieteenalan identiteettityötä. Siinä myös erotellaan tieteenalan sisäisiä ja ulkoisia tahoja sekä eri tietomuotoja ja koulukuntia. Tieteidenvälinen rajatyö puolestaan kuvaa tieteenalaa suhteessa muihin tieteenaloihin. Siinä luonnehditaan tieteenalakohtaisuutta ja verrataan alaa monitieteisiin, poikkitieteisiin tai tieteidenvälisiin lähestymistapoihin. Tieteen ja yhteiskunnan välisessä rajatyössä pohditaan tieteen yhteiskunnallista roolia, asemaa ja merkitystä. Siinä tuodaan esiin tieteenalan yhteiskunnallisia, poliittisia, kulttuurisia ja taloudellisia hyötyjä ja haittoja sekä alan suhteita yhteiskunnallisiin toimijoihin. Tieteen ja muiden tiedon järjestelmien välinen rajatyö käsittelee tieteen suhdetta uskontoon, magiaan, irrationaalisuuteen, new age -liikkeeseen sekä muihin epätieteellisinä pidettyihin tiedon järjestelmiin.
Väitöskirja tuottaa uutta tietoa hoitotieteen asemasta akateemisessa maailmassa ja yhteiskunnassa. Kiistojen perusteella pienen ja tutkimustoiminnaltaan kehkeytymässä olevan naisvaltaisen ja ammattisuuntautuneen tieteenalan akateeminen asema vaikuttaa haavoittuvalta. Tieteensisäisessä rajatyössä tämä näkyy siten, että etenkin hoitotieteen edustajat pyrkivät oikeuttamaan hoitotieteen aseman esittämällä sen kiistattoman vahvana, täsmällisenä ja tieteellisenä tieteenalana. Tieteidenvälisessä rajatyössä erityisesti muiden tieteenalojen edustajat kuvaavat hoitotiedettä muiden tieteenalojen ”pikkusiskona”, joka tarvitsee suojelua ja ohjausta. Hoitotieteestä luodaan kuva uutena ja epävakaana alana, joka on riippuvainen toisten tieteenalojen hyväksynnästä ja on alisteinen eritoten lääketieteelle. Tieteen ja yhteiskunnan välisessä rajatyössä varsinkin hoitotieteen edustajat kuvaavat alansa yhteiskunnallisen vaikuttavuuden laajana ja merkittävänä, jotta ala saisi oikeutuksen. Tieteen ja muiden tiedon järjestelmien välisessä rajatyössä muun muassa skeptikkoliikkeen edustajat luonnehtivat hoitotiedettä epätieteelliseksi väyläksi, jota kautta epätiede pääsee tunkeutumaan tieteen alueelle.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4848]