"Sovitellaan ja sopeudutaan." Diskurssianalyysi lastentarhanopettajan työstä

Abstract

Tämä tutkimus kohdistui lastentarhanopettajien työstään tuottamaan puheeseen. Tavoitteena oli kuulla toimijoiden itsensä jäsennyksiä työelämän muuttumisesta ja työhön kohdistuvista odotuksista ja vaateista, sillä tapa merkityksellistää työtä heijastuu arjessa tehtäviin valintoihin ja yksilön käsityksiin omasta ammatillisesta toimijuudestaan. Tarkastelussa olivat myös puheen yhteydet laajempiin työelämän ilmiöihin, jotka liittyvät toimimiseen lastentarhanopettajana tämän hetken varhaiskasvatuksessa. Tutkimusta kehystivät sekä varhaiskasvatuksen että työelämätutkimuksen näkökulmat.

Tutkimuksen metodologisena viitekehyksenä oli sosiaalinen konstruktionismi ja metodisena lähestymistapana diskurssianalyysi. Tutkimusongelma oli kaksitasoinen: kiinnostus kohdistui lastentarhanopettajien puhetapoihin, joiden kautta rakentuu suhde työhön, sekä puhetavoista välittyviin toiminnallisiin positioihin eli niiden luomaan kuvaan lastentarhanopettajan toiminnallisista mahdollisuuksista ja velvollisuuksista.

Tutkimukseen osallistui lastentarhanopettajia kolmesta eri päiväkodista. Haastattelumenetelmänä oli focus group -tyyppinen teemallinen ryhmäkeskustelu neljän hengen ryhmissä. Lastentarhanopettajat työskentelevät pääsääntöisesti erilaisissa tiimeissä ja pienryhmissä, joten työtä luonnehtii yhteinen suunnittelu. Näin myös aineistonkeruu heijasti tätä heidän työlleen ominaista merkitysten tuottamista keskusteluissa.

Analyysissä tarkasteltiin muun muassa puheesta erottuvia tulkinnallisia resursseja eli diskursseja, puhujien tapaa tuottaa puhetta työhön liittyvistä ehdoista ja odotuksista sekä omasta positiostaan mielekkään työn toteutumisessa. Puheesta hahmottui kuusi itsenäistä puhetapaa eli tulkintarepertuaaria. Työtä tarkasteltiin lapsen kohtaamisen, työn yhteiskunnallisuuden, työn rakennetekijöiden, työelämän metataitojen, kriittisen näkökulman ja työntekijöiden keskinäisen riippuvuuden tulkintarepertuaarien sisällä. Työn mielekkyyttä kuvastava keskustelu liittyi lapsiin kohdistuvan työn palkitsevuuteen ja kasvatustyössä toteutuvan yhteiskunnallisen tehtävän merkittävyyteen. Työnantajaan kytkeytyvät maininnat jäivät irrallisiksi, kasvatustapahtumien ulkopuolella sijaitseviksi. Ne ilmensivät lähinnä työn rakenteellisia tekijöitä ja työn tehokkuuden mittaamista.

Tutkimuksessa työ esitettiin muuttuvana. Lastentarhanopettajat kuvasivat haluavansa oppia uutta ja muokata työelämätaitojaan työn kehittämisen ja laajempien kokonaisuuksien hallinnan suuntaan. Päiväkodin arki nähtiin kuitenkin hektisenä vailla konkreettisia väyliä työn uudenlaiseen jäsentämiseen. Työyhteisöjen sisäiset työnjakorakenteet kuvattiin epäselviksi ja lastentarhanopettajat asemoituivat jatkuviin tilanteisiin neuvotteluihin. Esille nousi yhtäältä tahto vastata moniammatillisen kasvattajatiimin pedagogisen työn laadusta, toisaalta velvoite vaalia harmoniaa työtiimin toiminnassa ja työntekijöiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa.