”RANTAPAIKKAA KATSOMASSA” Kulttuurillisesti herkistä aiheista puhuminen vertaistuellisessa ryhmässä
JOKELA, TUIJA (2013)
JOKELA, TUIJA
2013
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-10-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201310041451
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201310041451
Tiivistelmä
Tarkastelen tässä tutkimuksessa, mistä ja miten ammattilaisvetoisessa vertaistukiryhmässä keskustellaan kulttuurillisesti herkkinä pidetyistä aiheista. Lisäksi tutkin, miten vertaistuki ilmenee ryhmän jäsenten käsitellessä näitä aiheita. Tutkimuksen aineisto on tallennettu erään länsisuomalaisen mielenterveys-kuntoutujien omaisten koulutuksellisessa vertaistukiryhmässä ja olen saanut siihen tutkimusluvan muutama vuosi sen taltioinnin jälkeen. Kaikki ryhmän jäsenet ovat lapsuudessaan kärsineet joko toisen tai molempien vanhempiensa psyykkisestä sairaudesta ja sen vaikutuksista lapsuudenkodissaan.
Tutkimusotteeni on aineistolähtöinen. Teoreettinen lähtökohtani on sosiaalisessa konstruktionismissa, jonka mukaan ymmärrän puheen toimintana, jolla rakennetaan, uudennetaan ja ylläpidetään käsitystämme ympäröivästä maailmasta. Olen valikoinut aineistostani tutkimuksen kohteiksi ne osuudet, joissa oman arkiajatteluni perusteella keskustellaan kulttuurillisesti herkistä aiheista eli aiheista, joista puhuminen vaatii yleensä hyvin luottamuksellisen ilmapiirin. Käytän analyysimenetelmänä laadullista sisällönanalyysiä ja teemoittelua selvittäessäni, mistä aiheista vertaiset keskustelevat, kun kyseessä ovat kulttuurillisesti herkät puheenaiheet. Lisäksi hyödynnän diskurssianalyysiä tutkiessani, miten vertaistuki ilmenee ryhmän jäsenten puheessa heidän puhuessaan kyseisistä aiheista.
Kulttuurillisesti herkkien puheenaiheiden teemoja ovat tämän tutkimuksen perusteella: psyykkinen sairaus, vanhempaa kohtaan tunnettu viha, kuolema, rajanveto itsen vanhemman välillä sekä vanhemman ymmärtäminen. Kaikista edellä mainituista teemoista keskustellaan avoimesti ja tulkintani mukaan luottamuk-sellisessa ilmapiirissä. Puhuessaan osallistujat toivat sanallisesti julki sen, että he ymmärtävät toisiaan ja ovat itse kokeneet samantapaisia asioita omassa lapsuudes-saan. Vertaistuen ilmenemismuodoiksi määrittyivät: toisen ymmärtäminen ja samojen asioiden kokeminen, merkitysten rakentaminen yhdessä, hyväksynnän ilmaiseminen sekä huumorin ja naurun käyttäminen keskusteluissa.
Tutkimusotteeni on aineistolähtöinen. Teoreettinen lähtökohtani on sosiaalisessa konstruktionismissa, jonka mukaan ymmärrän puheen toimintana, jolla rakennetaan, uudennetaan ja ylläpidetään käsitystämme ympäröivästä maailmasta. Olen valikoinut aineistostani tutkimuksen kohteiksi ne osuudet, joissa oman arkiajatteluni perusteella keskustellaan kulttuurillisesti herkistä aiheista eli aiheista, joista puhuminen vaatii yleensä hyvin luottamuksellisen ilmapiirin. Käytän analyysimenetelmänä laadullista sisällönanalyysiä ja teemoittelua selvittäessäni, mistä aiheista vertaiset keskustelevat, kun kyseessä ovat kulttuurillisesti herkät puheenaiheet. Lisäksi hyödynnän diskurssianalyysiä tutkiessani, miten vertaistuki ilmenee ryhmän jäsenten puheessa heidän puhuessaan kyseisistä aiheista.
Kulttuurillisesti herkkien puheenaiheiden teemoja ovat tämän tutkimuksen perusteella: psyykkinen sairaus, vanhempaa kohtaan tunnettu viha, kuolema, rajanveto itsen vanhemman välillä sekä vanhemman ymmärtäminen. Kaikista edellä mainituista teemoista keskustellaan avoimesti ja tulkintani mukaan luottamuk-sellisessa ilmapiirissä. Puhuessaan osallistujat toivat sanallisesti julki sen, että he ymmärtävät toisiaan ja ovat itse kokeneet samantapaisia asioita omassa lapsuudes-saan. Vertaistuen ilmenemismuodoiksi määrittyivät: toisen ymmärtäminen ja samojen asioiden kokeminen, merkitysten rakentaminen yhdessä, hyväksynnän ilmaiseminen sekä huumorin ja naurun käyttäminen keskusteluissa.