Kunnan harkintavallan rajat virkavalinnoissa
KUNINGAS, SEIJA (2007)
2007
Kunnallisoikeus - Local Public Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-05-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16837
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16837
Tiivistelmä
Tutkimus kohdistuu kunnan harkintavaltaan virkavalinnoissa. Erityisesti tarkastellaan perustuslain yleisten nimitysperusteiden vaikutusta nimitysharkintaan. Tutkimuksessa selvitetään, miten virkavalintoihin liittyvää harkintavaltaa rajaavia oikeusperiaatteita tulee tulkita, ovatko perustuslain yleiset nimitysperusteet muuttaneet kuntien toimintaa, kuinka laaja on kunnan vapaa harkinta virkavalinnoissa ja mikä on päätöksen perustelun merkitys hakijan oikeussuojan kannalta.
Tutkimuksessa selvitetään harkintavaltaa rajaavien säädösten sisältöä ja tarkoitusta sekä niiden yhteiskunnallista merkitystä. Harkintavaltaa selvitetään perustuslain yleisten kelpoisuusehtojen, hallinto-oikeudellisten periaatteiden, syrjinnän kiellon sekä naisten ja miesten välisen tasa-arvon näkökulmasta.
Tutkimusmenetelmäksi sopii parhaiten lainopillinen eli oikeusdogmaattinen tutkimus, jossa voimassa olevaa oikeutta tutkimalla, tulkitsemalla ja systematisoimalla saadaan selville vallitsevan oikeuden kanta oikeusongelmaan. Tutkimuksen lähdemateriaalina on käytetty oikeuskirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä. Merkittävimmät lähdeteokset ovat olleet Veli Merikosken Vapaa harkinta hallinnossa ja Timo Konstarin Harkintavallan väärinkäytöstä.
Kunnalla on perinteisesti katsottu olevan itsehallinnon perusteella mahdollisuus valita virkaan sopivimmaksi katsottu hakija. Perustuslain yleisten nimitysperusteiden on arveltu rajaavan tätä valintavapautta. Niiden oikeustapausten perusteella, joissa päätös on kumottu perustuslain vastaisena, voidaan todeta, että hakijoiden keskinäisen vertailun on tullut tapahtua viranhakuilmoituksessa mainittujen kelpoisuusvaatimusten mukaisesti kokonaisarviointina.
Valinnan suorittava viranomainen on voinut painottaa hakijan sopivuutta tehtävään, kun sopivuuden on voitu todeta perustuneen viranhakuilmoituksessa mainittuihin kelpoisuusvaatimuksiin.
Viranomaisen on virkavalintaa tehdessään otettava huomioon perustuslain, kunnallisen viranhaltijalain, tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain syrjintäkiellot. Ketään hakijoista ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan muihin hakijoihin nähden. Näyttää siltä, että erityislakien säännökset rajaavat kunnan harkintavaltaa virkavalinnoissa enemmin kuin edellä mainittu perustuslain säännös.
Asiasanat: harkintavalta, yhdenvertaisuus, virkavalinta, nimitysperusteet
Tutkimuksessa selvitetään harkintavaltaa rajaavien säädösten sisältöä ja tarkoitusta sekä niiden yhteiskunnallista merkitystä. Harkintavaltaa selvitetään perustuslain yleisten kelpoisuusehtojen, hallinto-oikeudellisten periaatteiden, syrjinnän kiellon sekä naisten ja miesten välisen tasa-arvon näkökulmasta.
Tutkimusmenetelmäksi sopii parhaiten lainopillinen eli oikeusdogmaattinen tutkimus, jossa voimassa olevaa oikeutta tutkimalla, tulkitsemalla ja systematisoimalla saadaan selville vallitsevan oikeuden kanta oikeusongelmaan. Tutkimuksen lähdemateriaalina on käytetty oikeuskirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä. Merkittävimmät lähdeteokset ovat olleet Veli Merikosken Vapaa harkinta hallinnossa ja Timo Konstarin Harkintavallan väärinkäytöstä.
Kunnalla on perinteisesti katsottu olevan itsehallinnon perusteella mahdollisuus valita virkaan sopivimmaksi katsottu hakija. Perustuslain yleisten nimitysperusteiden on arveltu rajaavan tätä valintavapautta. Niiden oikeustapausten perusteella, joissa päätös on kumottu perustuslain vastaisena, voidaan todeta, että hakijoiden keskinäisen vertailun on tullut tapahtua viranhakuilmoituksessa mainittujen kelpoisuusvaatimusten mukaisesti kokonaisarviointina.
Valinnan suorittava viranomainen on voinut painottaa hakijan sopivuutta tehtävään, kun sopivuuden on voitu todeta perustuneen viranhakuilmoituksessa mainittuihin kelpoisuusvaatimuksiin.
Viranomaisen on virkavalintaa tehdessään otettava huomioon perustuslain, kunnallisen viranhaltijalain, tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain syrjintäkiellot. Ketään hakijoista ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan muihin hakijoihin nähden. Näyttää siltä, että erityislakien säännökset rajaavat kunnan harkintavaltaa virkavalinnoissa enemmin kuin edellä mainittu perustuslain säännös.
Asiasanat: harkintavalta, yhdenvertaisuus, virkavalinta, nimitysperusteet