Erilainen tavallinen perhe : Perheiden mietteitä peruskoulun erityisopetuksesta ja dysfaattisten nuorten jatko-opintomahdollisuuksista
HIETANEN, MAARIT (2007)
2007
Opettajankoulutuksen pätevöitymisohjelma - Supplementary Teacher Education Program
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-05-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16828
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16828
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielma liittyy kasvatustieteen cum laude -tutkielmaani (Hietanen & Lehtinen 1997): ”Erilainen tavallinen perhe. Dysfasialapsen vanhempien sopeutuminen lapsen kielellisiin erityisvaikeusiin sekä koulumuodon valinnan vaikeus.” Tutkielmassa haastateltiin tuolloin neljää perhettä, joiden lapsella oli diagnosoitu dysfasia. Lapset olivat juuri aloittaneet peruskoulunsa. Tämä tutkimus käsittelee samojen perheiden mietteitä peruskoulun erityisopetuksesta ja nuorten jatko-opintomahdollisuuksista. Nuorten perusopetus on päättymässä ja jatko-opintopaikan valinta on ajankohtainen.
Tutkimuksen tarkoituksena on vastata seuraaviin kysymyksiin:
1. Miten perheet ovat kokeneet peruskoulun erityisopetuksen?
2. Miten kielelliset erityisvaikeudet ovat muuttuneet lapsen kehittyessä ja kasvaessa?
3. Missä määrin kielelliset erityisvaikeudet vaikuttavat jatko-opintopaikan valintaan?
Tutkimusaineiston keräämisessä käytettiin teemahaastatteluja, joihin osallistui neljä perhettä. Haastatteluihin osallistui myös kolme nuorta. Kahdella nuorella oli todettu lievä dysfasia, kahdella puolestaan vaikea. Tutkimuksessa ilmeni, että kielelliset erityisvaikeudet olivat oppivelvollisuuden edetessä tasaantuneet. Lievässä dysfasiassa puheen tuottoon liittyvät vaikeudet olivat hävinneet lähes kokonaan. Vaikeuksia oli tuottanut vieraitten kielten oppiminen. Äidinkieleen liittyvät tuottamisen ongelmat olivat vähentyneet merkittävästi myös vaikeassa dysfasiassa. Ongelmia oli lähinnä käsitteiden ja pitkien lauseiden ymmärtämisessä. Perheet kokivat erityisesti alakoulun erityisopetuksen myönteisesti. Yläkoulun erityisluokan oppilaat olivat tyytyväisiä opetukseen kokonaisuudessaan. Dysfasialla oli vaikutuksensa jatko-opintopaikan suunnittelussa.
Näillä tuloksilla pyritään välittämään perheiden kokemuksia erityisopetuksesta ja dysfasiasta niille, joiden lapset ovat vielä oppivelvollisuutensa alussa.
Asiasanat: Dysfasia, erityisopetus, jatko-opintomahdollisuudet, sopeutuminen
Tutkimuksen tarkoituksena on vastata seuraaviin kysymyksiin:
1. Miten perheet ovat kokeneet peruskoulun erityisopetuksen?
2. Miten kielelliset erityisvaikeudet ovat muuttuneet lapsen kehittyessä ja kasvaessa?
3. Missä määrin kielelliset erityisvaikeudet vaikuttavat jatko-opintopaikan valintaan?
Tutkimusaineiston keräämisessä käytettiin teemahaastatteluja, joihin osallistui neljä perhettä. Haastatteluihin osallistui myös kolme nuorta. Kahdella nuorella oli todettu lievä dysfasia, kahdella puolestaan vaikea. Tutkimuksessa ilmeni, että kielelliset erityisvaikeudet olivat oppivelvollisuuden edetessä tasaantuneet. Lievässä dysfasiassa puheen tuottoon liittyvät vaikeudet olivat hävinneet lähes kokonaan. Vaikeuksia oli tuottanut vieraitten kielten oppiminen. Äidinkieleen liittyvät tuottamisen ongelmat olivat vähentyneet merkittävästi myös vaikeassa dysfasiassa. Ongelmia oli lähinnä käsitteiden ja pitkien lauseiden ymmärtämisessä. Perheet kokivat erityisesti alakoulun erityisopetuksen myönteisesti. Yläkoulun erityisluokan oppilaat olivat tyytyväisiä opetukseen kokonaisuudessaan. Dysfasialla oli vaikutuksensa jatko-opintopaikan suunnittelussa.
Näillä tuloksilla pyritään välittämään perheiden kokemuksia erityisopetuksesta ja dysfasiasta niille, joiden lapset ovat vielä oppivelvollisuutensa alussa.
Asiasanat: Dysfasia, erityisopetus, jatko-opintomahdollisuudet, sopeutuminen