Die Strategie des lexikalischen Erschließens beim Lesen deutschsprachiger Texte. Am Beispiel einer Fallstudie in der gymnasialen Oberstufe
AAKKULA, TUIRE (2007)
2007
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-05-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16822
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16822
Tiivistelmä
Oheisessa tutkielmassa tarkasteltiin suomea äidinkielenään puhuvien lukiolaisten sanapäättelytaitoja. Tarkoituksena oli selvittää, miten lukion toisen vuoden saksan opiskelijat päättelevät heille entuudestaan tuntemattomien sanojen merkityksiä saksankielisiä tekstejä lukiessaan. Koehenkilöiksi valittiin 16 opiskelijaa, jotka kaikki lukivat saksaa ensimmäisenä vieraana kielenään. Laadullisessa tapaustutkimuksessa koehenkilöt saivat tehtäväkseen selvittää kahdesta saksankielisestä tekstistä alleviivattujen testisanojen merkitykset. Tutkimusmetodina oli ns. ”ääneen ajattelemisen” metodi. Koehenkilöt työskentelivät pareittain keskustellen ääneen testisanojen merkityksistä. Nämä keskustelut nauhoitettiin ja litteroitiin tutkimustyötä varten.
Sanapäättelyn apuna koehenkilöt käyttivät ns. vihjeitä, joita he löysivät tekstikontekstista, maailmantiedostaan, kohdekielestä sekä omasta äidinkielestään ja muista heille tutuista vieraista kielistä. Useimmin sanan merkitystä ratkottiin niiden jo entuudestaan tuttujen sanojen avulla, joita koehenkilö löysi testisanan välittömästä läheisyydestä. Koehenkilöt perustivat päättelynsä usein myös morfologiseen sanaosien analysointiin. Saksan kielen pitkät yhdyssanat monine etu- ja loppuliitteineen toimivat tehokkaana apuna sanan merkityksen löytämiseksi. Muihin koehenkilöille tuttuihin vieraisiin kieliin turvauduttiin kaikkein harvimmin, vaikka niitä saksan ohella opiskeltiinkin ahkerasti (englanti, ruotsi, venäjä, ranska, italia, espanja, kroatia ja latina). Myöskään koehenkilöiden äidinkieltä ei juurikaan käytetty sanojen merkitysten päättelyssä.
Tutkimuksessa tarkasteltiin lisäksi niitä eroja, joita analyysin perusteella oli havaittavissa tehtävässä parhaiten ja heikoimmin menestyneiden parien välillä. Tutkimus osoitti, että heikoimmin menestyneellä parilla oli suuria vaikeuksia ymmärtää tekstiä, koska heidän sanavarastonsa ei ollut riittävä. Testisanaa ympäröivät sanat jäivät tälle parille usein epäselviksi, eivätkä he näin ollen myöskään onnistuneet päättelemään itse testisanaa. Ongelmia aiheutti myös tekstien syntaktinen rakenne. Sanapäättelyssä heikoimmin menestyneelle parille ongelmaksi muodostui myös heidän lukutapansa. Siinä missä tehtävässä parhaiten menestynyt pari luki kaikki lauseet aina loppuun asti ja pohtivat päättelytuloksiaan huolellisesti, ei heikommin menestynyt pari useinkaan pystynyt näin kokonaisvaltaiseen työskentelyyn. Parhaiten menestynyt pari käytti useita eri vihjeitä testisanan merkityksen löytämiseksi, kun heikommin menestynyt pari taas useimmiten turvautui yhteen ainoaan vihjeeseen. Näiden kahden parin arvosanojen vertailu osoitti myös, että koulumenestyksellä on selvä yhteys sanapäättelyssä menestymiseen, sillä parhaiten menestyneellä parilla oli keskimäärin parempi arvosana kuin heikoimmin menestyneellä parilla.
Tutkimustulosten analyysi osoitti, että sanapäättely voi toimia tehokkaana strategiana luetunymmärtämisen apuna, sillä koehenkilöt onnistuivat päättelemään valtaosan testisanojen merkityksistä menestyksekkäästi.
Asiasanat: luetunymmärtäminen, sanapäättely
Sanapäättelyn apuna koehenkilöt käyttivät ns. vihjeitä, joita he löysivät tekstikontekstista, maailmantiedostaan, kohdekielestä sekä omasta äidinkielestään ja muista heille tutuista vieraista kielistä. Useimmin sanan merkitystä ratkottiin niiden jo entuudestaan tuttujen sanojen avulla, joita koehenkilö löysi testisanan välittömästä läheisyydestä. Koehenkilöt perustivat päättelynsä usein myös morfologiseen sanaosien analysointiin. Saksan kielen pitkät yhdyssanat monine etu- ja loppuliitteineen toimivat tehokkaana apuna sanan merkityksen löytämiseksi. Muihin koehenkilöille tuttuihin vieraisiin kieliin turvauduttiin kaikkein harvimmin, vaikka niitä saksan ohella opiskeltiinkin ahkerasti (englanti, ruotsi, venäjä, ranska, italia, espanja, kroatia ja latina). Myöskään koehenkilöiden äidinkieltä ei juurikaan käytetty sanojen merkitysten päättelyssä.
Tutkimuksessa tarkasteltiin lisäksi niitä eroja, joita analyysin perusteella oli havaittavissa tehtävässä parhaiten ja heikoimmin menestyneiden parien välillä. Tutkimus osoitti, että heikoimmin menestyneellä parilla oli suuria vaikeuksia ymmärtää tekstiä, koska heidän sanavarastonsa ei ollut riittävä. Testisanaa ympäröivät sanat jäivät tälle parille usein epäselviksi, eivätkä he näin ollen myöskään onnistuneet päättelemään itse testisanaa. Ongelmia aiheutti myös tekstien syntaktinen rakenne. Sanapäättelyssä heikoimmin menestyneelle parille ongelmaksi muodostui myös heidän lukutapansa. Siinä missä tehtävässä parhaiten menestynyt pari luki kaikki lauseet aina loppuun asti ja pohtivat päättelytuloksiaan huolellisesti, ei heikommin menestynyt pari useinkaan pystynyt näin kokonaisvaltaiseen työskentelyyn. Parhaiten menestynyt pari käytti useita eri vihjeitä testisanan merkityksen löytämiseksi, kun heikommin menestynyt pari taas useimmiten turvautui yhteen ainoaan vihjeeseen. Näiden kahden parin arvosanojen vertailu osoitti myös, että koulumenestyksellä on selvä yhteys sanapäättelyssä menestymiseen, sillä parhaiten menestyneellä parilla oli keskimäärin parempi arvosana kuin heikoimmin menestyneellä parilla.
Tutkimustulosten analyysi osoitti, että sanapäättely voi toimia tehokkaana strategiana luetunymmärtämisen apuna, sillä koehenkilöt onnistuivat päättelemään valtaosan testisanojen merkityksistä menestyksekkäästi.
Asiasanat: luetunymmärtäminen, sanapäättely