Kehittyykö tarinankerronta viidennestä kuudenteen ikävuoteen?

Abstract

Tässä seurantatutkimuksessa tutkittiin 62 suomalaislapsen tarinankerronnan kehittymistä viidennestä kuudenteen ikävuoteen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten lapset palauttivat kuulemansa tarinan muistista ilman vihjeitä ja vihjeiden avulla. Lisäksi tarkasteltiin kertoivatko pojat tarinasta eri tavoin kuin tytöt. Tutkimuksen aikana lapsille luettiin tarina, jonka jälkeen lapset kertoivat tarinan uudelleen vapaan kerronnan ja vihjeistetyn kerronnan aikana.

Lasten tarinankerronta kehittyi huomattavasti vuoden aikana. Toistomittausten varianssianalyysit osoittivat kehityksen olevan merkitsevää niin tarinan eri osista kuin koko tarinastakin kertomisen osalta. Suuri osa lapsista ei viiden vuoden iässä kertonut vapaan kerronnan aikana tarinasta lainkaan, mutta vihjeistetyn kerronnan aikana he kertoivat tarinasta paremmin. Vuotta myöhemmin vihjeistetyllä kerronnalla ei ollut yhtä selvää vaikutusta. Lapset jakautuivat kolmeen ryhmään. Hiljaiset lapset eivät kertoneet tarinasta juuri mitään ilman vihjeitä tai vihjeiden avulla, Hiljaiset tietäjät kertoivat tarinasta usein vihjeiden avulla, mutta hyvin vähän ilman vihjeitä ja Taitavat tietäjät kertoivat tarinasta molempien mieleenpalautustilanteiden aikana.

Vapaan kerronnan aikana kerrotuista tarinoista voidaan tämän tutkimuksen tulosten mukaan ennustaa lapsen tarinankerronnan tasoa vuotta myöhemmin. Lapsi, joka kertoi tarinan vapaan kerronnan aikana viiden vuoden iässä hyvin, kertoi tarinan todennäköisesti hyvin myös vuotta myöhemmin. Sen sijaan lapsi, joka kertoi tarinasta hyvin vihjeistetyn kerronnan aikana viiden vuoden iässä, saattoi kertoa tarinasta niukasti kuuden vuoden iässä. Kuuden vuoden iässä lasten tarinat olivat pidempiä ja niissä oli enemmän morfeemeja kuin vuotta aiemmin. Kuuden vuoden iässä lapset yhdistivät myös lauseita toisiinsa käyttäen yhä useampia linkkisanoja. Sukupuolella ei ollut vaikutusta tarinankerrontaan.

Suomessa kuullun tarinan uudelleen kerrontaa on tutkittu arvioimalla lasten suoritusta heidän aloittaessaan koulun ja ensimmäisen luokan keväällä. Kuullun ymmärtäminen on kehittynyt tänä aikana ja sillä on ollut selvä yhteys luetun ymmärtämiseen. (Vauras, Dufva, Hämäläinen & Mäki, 1994). Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat vieläkin nuorempien lasten tarinankerronnan kehittyvän paljon vuoden aikana. Tulokset tuovat esille myös sen, kuinka mieleenpalautustilanteella voi olla vaikutusta lasten suorituksiin ja suoritusten ennustettavuuteen. Jo esikouluiässä lasten kannustaminen kertomaan ja keskustelemaan kuulluista tarinoista ja menneistä tapahtumista, voi auttaa lapsia jatkossa suoriutumaan niistä tehtävistä ja arkipäivän tilanteista, joissa tulee ymmärtää kuultua ja kirjoitettua tekstiä.