Ženšèina za fortepiano - Muzyka i ženstvennost’ kak ugroza v povesti L’va Tolstogo ”Krejcerova sonata” / Nainen pianon ääressä - Musiikki ja naiseus uhkana Leo Tolstoin novellissa Kreutzersonaatti
JÄPPINEN, OUTI (2007)
JÄPPINEN, OUTI
2007
Slaavilainen filologia - Slavonic Languages, Russian
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-05-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16803
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16803
Tiivistelmä
Tässä työssäni pyrin selvittämään kuinka feminiinisyys esitetään Leo Tolstoin novellissa Krejcerova sonata. Esitän, että kyseisessä novellissa feminiinisyys ilmenee paitsi naisen hahmossa, niin myös novellissa esiintyvän musiikin olemuksessa. Hypoteesini on, että musiikki ja naiseus edustavat novellin miespäähenkilön ajattelussa häntä uhkaavia tekijöitä. Väitän, että musiikki ja naisen seksuaalisuus aiheuttavat päähenkilössä voimakkaita vastareaktioita, koska hän ei hyväksy feminiinisyyden edustamaa puolta omassa itsessään. Tutkimuskysymyksiini kuuluu myös novellissa tärkeässä osassa olevan Beethovenin viulusonaatin sekä itse novellin tekstin välisten yhtäläisyyksien löytäminen. Täten työni edustaa jollain tasolla poikkitieteellistä tutkimusta, jossa koetetaan yhdistää kaksi eri tieteen- ja taiteenalaa, kirjallisuus ja musiikki. Musiikillisessa analyysissä keskitytään Beethovenin Kreutzer-sonaatin ensimmäisen osan ns. tooppeihin (аффект!), jotka ilmentävät kappaleen tunnetiloja ja antavat viiteitä sonaatin emotionaalisesta sisällöstä.
Tutkielmalle asetettujen kysymysten ratkaisemiseksi työssä on pohdittu Tolstoin novellin ja Beethovenin sonaatin historiallisten kontekstien lisäksi myös Tolstoin käsityksiä taiteesta ja musiikista. Lisävivahteen novellin tulkinnalle antavat omaelämäkerralliset elementit, jotka ovat selvästi erotettavissa tekstistä.
Nojaudun työssäni bulgarialais-ranskalaisen filosofin ja kirjallisuustieteilijän Julia Kristevan tekstiin Revolution in Poetic Language (1984) ja siinä esitettyihin käsityksiin merkitysten luomisesta kielessä. Kristeva esittää, että kieli on kahteen eri modaliteettiin, semioottiseen ja symboliseen jakautunut järjestelmä. Tutkin työssäni sitä, kuinka Kristevan esittämät kielen eri modaliteetit toimivat Tolstoin ja Beethovenin teksteissä.
Analyysit osoittivat, että Tolstoin novellilla ja Beethovenin sonaatilla on runsaasti yhtymäkohtia niin rakenteellisella, temaattisella kuin semanttisellakin tasolla. Musiikin havaittiin esiintyvän novellissa konkreettisen tason lisäksi myös pintatekstin alapuolella, semioottisen virran muodossa. Semioottinen modaliteetti edustaa novellin kontekstissa feminiinisyyttä, joka uhkaa päähenkilön identiteettiä. Nainen, musiikissa vaikuttava semioottinen virta sekä novellissa esiintyvän junavaunun luoma tila aiheuttavat miehessä abjektin, toiseuden pelon, jonka seurauksena hän pyrkii sulkemaan naisellisuuden pois, tuhoamaan sen. Abjektiin kohdistuva kielto liittyy novellissa naisellisuutta kohtaan tunnettuun pelkoon.
On kiintoisaa, että Kristevan teorian avulla sekä Tolstoin että Beethovenin teoksista voidaan havaita naisellisuuteen yhdistetyn semioottisen energian purkautuvan symbolisen kuoren läpi, vaikka molempien miestaiteilijoiden on katsottu kuuluvan omilla tahoillaan kaanoninsa maskuliinisimpiin edustajiin.
Asiasanat: venäjänkielinen kaunokirjallisuus, feministinen kirjallisuudentutkimus, musiikkianalyysi
Tutkielmalle asetettujen kysymysten ratkaisemiseksi työssä on pohdittu Tolstoin novellin ja Beethovenin sonaatin historiallisten kontekstien lisäksi myös Tolstoin käsityksiä taiteesta ja musiikista. Lisävivahteen novellin tulkinnalle antavat omaelämäkerralliset elementit, jotka ovat selvästi erotettavissa tekstistä.
Nojaudun työssäni bulgarialais-ranskalaisen filosofin ja kirjallisuustieteilijän Julia Kristevan tekstiin Revolution in Poetic Language (1984) ja siinä esitettyihin käsityksiin merkitysten luomisesta kielessä. Kristeva esittää, että kieli on kahteen eri modaliteettiin, semioottiseen ja symboliseen jakautunut järjestelmä. Tutkin työssäni sitä, kuinka Kristevan esittämät kielen eri modaliteetit toimivat Tolstoin ja Beethovenin teksteissä.
Analyysit osoittivat, että Tolstoin novellilla ja Beethovenin sonaatilla on runsaasti yhtymäkohtia niin rakenteellisella, temaattisella kuin semanttisellakin tasolla. Musiikin havaittiin esiintyvän novellissa konkreettisen tason lisäksi myös pintatekstin alapuolella, semioottisen virran muodossa. Semioottinen modaliteetti edustaa novellin kontekstissa feminiinisyyttä, joka uhkaa päähenkilön identiteettiä. Nainen, musiikissa vaikuttava semioottinen virta sekä novellissa esiintyvän junavaunun luoma tila aiheuttavat miehessä abjektin, toiseuden pelon, jonka seurauksena hän pyrkii sulkemaan naisellisuuden pois, tuhoamaan sen. Abjektiin kohdistuva kielto liittyy novellissa naisellisuutta kohtaan tunnettuun pelkoon.
On kiintoisaa, että Kristevan teorian avulla sekä Tolstoin että Beethovenin teoksista voidaan havaita naisellisuuteen yhdistetyn semioottisen energian purkautuvan symbolisen kuoren läpi, vaikka molempien miestaiteilijoiden on katsottu kuuluvan omilla tahoillaan kaanoninsa maskuliinisimpiin edustajiin.
Asiasanat: venäjänkielinen kaunokirjallisuus, feministinen kirjallisuudentutkimus, musiikkianalyysi