Lapsen verbintaivutuksen kehitys: tapaustutkimus ikäkuukausilta 1;72;2
LAAKSO, TEIJA (2007)
2007
Suomen kieli - Finnish Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-05-07
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16787
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16787
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan yhden lapsen verbin taivutusmuotojen kehitystä. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti taivutusmuotojen ilmestymisjärjestys lapsen puheessa, taivutusmuotojen lukumäärän kehitys ja taivutusmuotojen käyttö. Pääpaino on erilaisten taivutukseen liittyvien poikkeamien tarkastelussa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan miniparadigmojen eli samasta verbistä muodostettujen eri taivutusmuotojen kehitystä. Tutkielmassa pohditaan myös sitä, missä morfologisessa kehitysvaiheessa lapsi verbin taivutusmuotojen perusteella on. Tarkoituksena on tutkia lapsen puhetta aikuiskielen kategorioiden avulla, mutta lapsen näkökulmasta.
Tutkielman aineistona ovat Tuomas-nimisen pojan verbinmuodot, joita löytyy kahdeksasta nauhoitteesta yhteensä 1386, mikäli ilman verbiä esiintyviä kieltosanoja ei lasketa. Nauhoitukset on tehnyt Tuomaksen isä Tuomaksen ollessa 1;72;2 ikäinen. Yhteensä nauhoituksia on kahdeksan, ja ne on äänitetty noin kuukauden välein. Nauhoitukset ovat 3060 minuutin mittaisia. Litterointi on tehty CHILDES-tietokoneohjelman avulla.
Tuomas käyttää nauhoitusten aikana yhteensä 24:ää verbin muotoryhmää, joista kolme on käytössä ainoastaan epäselvästi äännettynä tai suoraan toisen puhujan perässä toistettuna. 14 muotoryhmistä on käytössä useammasta kuin kahdesta verbistä. Yleisimpiä muotoryhmiä ovat yksikön kolmannen persoonan preesens ja preteriti, yksikön ensimmäisen persoonan preesens ja passiivin preesens. Ensimmäisiä käyttöön tulevia muotoryhmiä ovat yksikön kolmannen persoonan preesens ja yksikön toisen persoonan imperatiivi. Tuomas käyttää yleensä jokaisena ikäkuukautenaan enemmän taivutusmuotoja kuin edellisenä, ja myös uusia muotoryhmiä tulee käyttöön jokaisena ikäkuukautena. Myös miniparadigmojen kehitys on selkeää: Tuomas käyttää pidempiä ja monipuolisempia miniparadigmoja sitä mukaa, kuin ikää karttuu.
Tutkielmassa käy ilmi myös se, ettei Tuomas käytä verbin taivutusmuotoja samalla tavalla kuin aikuinen. Etenkin ikäkuukausien 1;7 ja 1;8 nauhoituksissa hän käyttää yksikön kolmannen persoonan preesensiä eräänlaisena perusmuotona, jolla hän viittaa melkein kaikenlaisiin tapahtumiin. Aluksi esimerkiksi yksikön toisen persoonan imperatiiveja on vaikea erottaa yksikön kolmannen persoonan preesensmuodoista. Jotkut taivutusmuodot taas kehittyvät erilaisten vaiheiden kautta. Esimerkiksi kieltomuodon edeltäjänä Tuomas käyttää pelkkää kieltosanaa, päänpudistusta sekä kieltomuotoa ilman kieltosanaa. Taivutuksessa mielenkiintoisimpia poikkeamia ovat analogiat, jotka muodostuvat, kun lapsi yleistää verbin tietyn taivutustyypin toisen taivutustyypin verbeihin. Näin syntyy aikuiskielestä poikkeavia sananmuotoja, kuten Tuomaksella esimerkiksi auttas ’auttoi’.
Aineiston perusteella näyttää siltä, että Tuomas siirtyy taivutuksen kehityksessä varhaismorfologiseen vaiheeseen suunnilleen iässä 1;81;11. Selkeätä rajaa esi- ja varhaismorfologisen vaiheen välille on kuitenkin vaikea vetää, sillä lapsi ei etene vaiheisiin yhtäkkiä, vaan vähitellen.
Asiasanat: lapsenkieli, lastenkieli, taivutus, verbit, morfologia, kielen omaksuminen
Tutkielman aineistona ovat Tuomas-nimisen pojan verbinmuodot, joita löytyy kahdeksasta nauhoitteesta yhteensä 1386, mikäli ilman verbiä esiintyviä kieltosanoja ei lasketa. Nauhoitukset on tehnyt Tuomaksen isä Tuomaksen ollessa 1;72;2 ikäinen. Yhteensä nauhoituksia on kahdeksan, ja ne on äänitetty noin kuukauden välein. Nauhoitukset ovat 3060 minuutin mittaisia. Litterointi on tehty CHILDES-tietokoneohjelman avulla.
Tuomas käyttää nauhoitusten aikana yhteensä 24:ää verbin muotoryhmää, joista kolme on käytössä ainoastaan epäselvästi äännettynä tai suoraan toisen puhujan perässä toistettuna. 14 muotoryhmistä on käytössä useammasta kuin kahdesta verbistä. Yleisimpiä muotoryhmiä ovat yksikön kolmannen persoonan preesens ja preteriti, yksikön ensimmäisen persoonan preesens ja passiivin preesens. Ensimmäisiä käyttöön tulevia muotoryhmiä ovat yksikön kolmannen persoonan preesens ja yksikön toisen persoonan imperatiivi. Tuomas käyttää yleensä jokaisena ikäkuukautenaan enemmän taivutusmuotoja kuin edellisenä, ja myös uusia muotoryhmiä tulee käyttöön jokaisena ikäkuukautena. Myös miniparadigmojen kehitys on selkeää: Tuomas käyttää pidempiä ja monipuolisempia miniparadigmoja sitä mukaa, kuin ikää karttuu.
Tutkielmassa käy ilmi myös se, ettei Tuomas käytä verbin taivutusmuotoja samalla tavalla kuin aikuinen. Etenkin ikäkuukausien 1;7 ja 1;8 nauhoituksissa hän käyttää yksikön kolmannen persoonan preesensiä eräänlaisena perusmuotona, jolla hän viittaa melkein kaikenlaisiin tapahtumiin. Aluksi esimerkiksi yksikön toisen persoonan imperatiiveja on vaikea erottaa yksikön kolmannen persoonan preesensmuodoista. Jotkut taivutusmuodot taas kehittyvät erilaisten vaiheiden kautta. Esimerkiksi kieltomuodon edeltäjänä Tuomas käyttää pelkkää kieltosanaa, päänpudistusta sekä kieltomuotoa ilman kieltosanaa. Taivutuksessa mielenkiintoisimpia poikkeamia ovat analogiat, jotka muodostuvat, kun lapsi yleistää verbin tietyn taivutustyypin toisen taivutustyypin verbeihin. Näin syntyy aikuiskielestä poikkeavia sananmuotoja, kuten Tuomaksella esimerkiksi auttas ’auttoi’.
Aineiston perusteella näyttää siltä, että Tuomas siirtyy taivutuksen kehityksessä varhaismorfologiseen vaiheeseen suunnilleen iässä 1;81;11. Selkeätä rajaa esi- ja varhaismorfologisen vaiheen välille on kuitenkin vaikea vetää, sillä lapsi ei etene vaiheisiin yhtäkkiä, vaan vähitellen.
Asiasanat: lapsenkieli, lastenkieli, taivutus, verbit, morfologia, kielen omaksuminen