Suomen hyvinvointivaltio ja Euroopan unionin sisäinen verokilpailu
VIITANIEMI, GREETTA (2007)
2007
Finanssihallinto ja julkisyhteisöjen laskentatoimi - Financial Administration and Public Sector Accounting
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-04-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16736
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16736
Tiivistelmä
Verokilpailu on ollut viime aikoina paljon esillä globaalin integraatiokehityksen vaikutuksesta. Suomen liittyessä Euroopan unioniin vuonna 1995, toteutui neljä vapautta: ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja pääomien vapaa liikkuminen unionin rajojen sisäpuolella. Verotulojen kannalta välttämättömät veropohjat (verotettava tulo ja omaisuus) eivät välttämättä jatkossa ole enää vakaita, koska yritykset, pääoma ja ammattitaitoiset työntekijät voivat siirtyä maasta toiseen. Kaikkein helpoimmin liikkuvat pankkitalletukset ja yritysten voitot. Niiden verotusta on jouduttu alentamaan kaikissa Euroopan maissa.
Toukokuussa 2004 Euroopan unioni kasvoi kymmenellä uudella jäsenvaltiolla. Laajentuneessa unionissa on nyt 25 lähtökohdiltaan hyvin erilaista verojärjestelmää. Tämä johtuu muun muassa siitä, että eri jäsenvaltioilla on erilaiset käsitykset oikeudenmukaisesta verotuksesta sekä hyvinvointiyhteiskunnasta ja sen tarjoamista palveluista kansalaisilleen.
Vaikka kukin jäsenmaa Euroopan unionissa määrää itse verotuksestaan, niin verokilpailu merkitsee käytännössä sitä, että kansallinen päätösvalta verotuksessa tulee entistä rajallisemmaksi. Paine näyttää kohdistuvan erityisesti pieniin kansantalouksiin, mikä on erityisen huolestuttavaa Suomen kannalta. Kärjistäen kansallista hyvinvointivaltiota uhkaa toisaalta merkittäviä verotuloja tuottavien veronmaksajien ja veropohjien poismuutto ja toisaalta taas hyvinvointipalveluja paljon kuluttavien henkilöiden maahanmuutto. Verokilpailulla saattaa siten olla kansallisia veropohjia rapauttava vaikutus.
Väestön ikääntyminen ja työttömien suuri määrä ovat isoja menoeriä valtiolle. Samanaikaisesti valtiolla on verojen alentamispaineita. Julkiset palvelut rahoitetaan pääasiassa valtion tuloilla, joista merkittävimpiä ovat erilaiset verotulot. Veroasteiden alentaminen on siten ongelmallista, koska jokainen liike vaikuttaa niin merkittävästi valtion tuloihin.
Asiasanat: Suomen verojärjestelmä, hyvinvointivaltio, Euroopan unioni, verokilpailu
Toukokuussa 2004 Euroopan unioni kasvoi kymmenellä uudella jäsenvaltiolla. Laajentuneessa unionissa on nyt 25 lähtökohdiltaan hyvin erilaista verojärjestelmää. Tämä johtuu muun muassa siitä, että eri jäsenvaltioilla on erilaiset käsitykset oikeudenmukaisesta verotuksesta sekä hyvinvointiyhteiskunnasta ja sen tarjoamista palveluista kansalaisilleen.
Vaikka kukin jäsenmaa Euroopan unionissa määrää itse verotuksestaan, niin verokilpailu merkitsee käytännössä sitä, että kansallinen päätösvalta verotuksessa tulee entistä rajallisemmaksi. Paine näyttää kohdistuvan erityisesti pieniin kansantalouksiin, mikä on erityisen huolestuttavaa Suomen kannalta. Kärjistäen kansallista hyvinvointivaltiota uhkaa toisaalta merkittäviä verotuloja tuottavien veronmaksajien ja veropohjien poismuutto ja toisaalta taas hyvinvointipalveluja paljon kuluttavien henkilöiden maahanmuutto. Verokilpailulla saattaa siten olla kansallisia veropohjia rapauttava vaikutus.
Väestön ikääntyminen ja työttömien suuri määrä ovat isoja menoeriä valtiolle. Samanaikaisesti valtiolla on verojen alentamispaineita. Julkiset palvelut rahoitetaan pääasiassa valtion tuloilla, joista merkittävimpiä ovat erilaiset verotulot. Veroasteiden alentaminen on siten ongelmallista, koska jokainen liike vaikuttaa niin merkittävästi valtion tuloihin.
Asiasanat: Suomen verojärjestelmä, hyvinvointivaltio, Euroopan unioni, verokilpailu