Globaali kansalaisyhteiskunta gramscilaisen hegemonisen arkijärjen rakentajana

Abstract

Pohdin pro gradu -tutkielmassani italialaisen marxistin Antonio Gramscin (1891-1937) hegemoniateorian avulla miten globaalin kansalaisyhteiskunnan kautta rakennetaan kansainvälispoliittista hegemonista arkijärkeä. Pääasiallisena tutkimusaineistona työssäni toimivat Gramscin Vankilavihkot. Globaalia kansalaisyhteiskuntaa koskevassa aineistossa erityishuomion saa Mary Kaldorin kosmopoliittinen näkemys globaalista kansalaisyhteiskunnasta. Tutkielmani metodologisina lähtökohtina toimivat tekstien lukeminen poliittisina, teorian ja käytännön näkeminen erottamattomina, Kari Palosen dekontekstualisoinnin ajatus sekä historiallisten ajattelijoiden asettamien kysymysten ensisijaisuus heidän kontekstisidonnaisiin vastauksiinsa nähden. Yksi keskeisimmistä lähtökohdista tässä työssä on objektiivisen ja ideologiasta vapaan tieteen ja tiedon kyseenalaistus. Tällä tavoin tutkielma osallistuu myös laajempaan kriittisten tutkimussuuntausten esiintuomaan tieteenfilosofiseen keskusteluun, jossa lähtökohtana on tutkimuksen näkeminen poliittisena ja ideologisena.

Gramsci näki vallan olevan suostumuksen ja pakotuksen liitto, mutta hegemonian ylläpitämiseksi suostumuksellisen puolen oli oltava etualalla. Gramscin asettamat kysymykset vallasta, hegemoniasta ja ideologiasta ovatkin keskeisessä asemassa tässä tutkielmassa. Gramscilaisessa hegemoniassa ei ole kyse vain valtioiden välisestä järjestyssuhteesta, vaan Gramscille hegemonia on niin poliittinen, ideologinen, sosiaalinen kuin taloudellinenkin rakenne. Näin ollen gramscilainen hegemoniakäsitys laajentaa kansainvälisen politiikan valtavirran hegemonianäkemystä. Arkijärjellä Gramsci puolestaan tarkoitti yhteiskunnan itsestäänselvyyksiä, kyseenalaistamattomuuksia ja luonnollisina pidettyjä asioita. Arkijärjen taustalla ovat kuitenkin aina valtakamppailut, taistelu siitä kuka määrittää luonnollisuuden ja itsestäänselvyyden sisällön. Arkijärjen rakentaminen onkin olennainen hegemoniastrategia, sillä kun asioista tulee arkijärjen mukaisia, ei niitä enää kyseenalaisteta ja niiden valtaan sidottu alkuperä peittyy. Arkijärjen ja vallan suostumuksellisen puolen korostaminen asettaa vallan keskiöön ideologiset ja älylliset kysymykset laajentaen samalla perinteistä kansainvälisen politiikan tutkimuskohdetta.

Globaali kansalaisyhteiskunta vaikuttaa äkkiä katsottuna neutraalilta ja epäpoliittiselta ja sen kannattajat usein pyrkivät luomaan siitä politiikasta ja valtakamppailuista irrallista kuvaa. Globaali kansalaisyhteiskunta esitetään universaalia solidaarisuutta, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa ajavana vastauksena Yhdysvaltain johtamalle uusliberalistiselle hegemonialle. Haastan tutkielmassani tämän asetelman Gramscin valta- ja hegemoniakäsityksiin pohjautuen. Erityisesti Gramscin käsitykset poliittisuuden ristiriitojen kautta rakentuvasta luonteesta ja kaikkien sosiaalisten järjestyksien välttämättömästä hegemonisuudesta toimivat johtopäätösteni perusteluina. Olennaista on huomio siitä, että globaalin kansalaisyhteiskunnan ajamilla neutraaleilta vaikuttavilla arvoilla on valtakamppailuihin sidottu alkuperä. Epäpoliittisuuden ihannoiminen ja vastakkainasettelujen kieltäminen ennemminkin pönkittävät vallalla olevaa hegemoniaa ja tuottavat sille suostumusta kuin luovat vastahegemoniaa. Tutkielmani keskeisin argumentti onkin, että globaali kansalaisyhteiskunta on sitoutunut sellaiseen hegemoniseen arkijärkeen, joka kieltäessään politiikan, ristiriidat ja hegemonian, osallistuu vallalla olevan uusliberalistisen hegemonian ylläpitoon ja vahvistamiseen tuottamalla sille suostumusta. Vastahegemonia on kyllä mahdollista, mutta se vaatii vallalla olevan hegemonian legitimiteetin kyseenalaistusta, oman arkijärjen kriittiseksi tekemistä ja itsensä näkemistä osana hegemoniaa ja valtakamppailuja.

ASIASANAT: Gramsci, arkijärki, hegemonia, ideologia, globaali kansalaisyhteiskunta