Asiantuntijuus lastensuojelun seudullisissa kehittämishankkeissa

Abstract

Tutkimustehtävänäni on selvittää ja kuvata lastensuojelun seudullisten kehittämishankkeiden asiantuntijuutta. Teoreettinen viitekehys koostuu näistä neljästä teemasta; lastensuojelusta, seudullisuudesta, hankekehittämisestä sekä asiantuntijuudesta. Tutkimus on tehty kvalitatiivisella tutkimusotteella ja siinä on konstruktionistinen viitekehys. Tutkimuskohteena on seitsemän lastensuojelun pysyviin kehittämisyksiköihin tähtäävää hanketta. Hankkeita yhdistää samaan hankeverkostoon kuuluminen sekä rahoituslähde; kaikki hankkeet saavat rahoituksensa valtiolta.

Empiirisenä aineistona tutkimuksessa on kahdeksan seudullisessa lastensuojelun kehittämishankkeessa työskentelevän hanketyöntekijän haastattelua. Aineisto on analysoitu temaattisesti. Tutkimus osoittaa, että hanketyöntekijällä on tiedollista ja taidollista asiantuntemusta, mutta persoonallisuuden ja erityisesti persoonallisen työotteen merkitys on yllättävän suuri. Tiedolliseen asiantuntijuuteen liittyy seudun tuntemus, kehittämisosaaminen sekä yleiskuva lastensuojelusta. Taidollinen asiantuntijuus koostuu vuorovaikutukseen liittyvistä asioista sisältäen koordinoivan asiantuntijuuden ja dialogisuuden ulottuvuudet sekä toimimisen lapsilähtöisyyden lähettiläänä.

Hanketyöntekijän persoonallisuus on kehittämistyön liikkeellepaneva voima, ja sen kautta hanketyöntekijät saavat muut hankkeessa olevat toimijat mukaan kehittämistyöhön. Persoonallisella työotteella hanketyöntekijä saa aikaan kehittämismyönteisyyttä hankkeessa ja kehittämisosaaminen ja ­ajattelu siirtyy hankkeen toimijoille. Toisaalta toimijoiden, kuten esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden, asiantuntijuus toimii pohjana kehittämistyölle.

Hankkeissa on kahdenlaista asiantuntijuutta. Hanketyöntekijöiden asiantuntijuus on enemmän kehittämisosaamista ja perustyössä työskentelevien työntekijöiden sekä kuntatoimijoiden asiantuntijuus on substanssiin liittyvää. Jotta hanke voi onnistua ja tavoitteet voidaan saavuttaa, näiden asiantuntijuuksien on kommunikoitava dialogisesti keskenään.

Hankkeet ovat haastava työympäristö. Hanketyöntekijöiden asiantuntijuus seudullisissa kehittämishankkeissa on kuitenkin monipuolista ja vastaa siten haasteeseen. Haasteellisuus tulee erityisesti esille odotusten, tavoitteiden ja tehtävien määrässä ja laadussa. Siksi olisi hyvä, jos hankkeeseen voitaisiin valita jo valmisteluvaiheessa hankkeesta vastaava työntekijä. Silloin kyseisen työntekijän monipuolista asiantuntijuutta voitaisiin hyödyntää täysipainoisemmin ja suhteellisen lyhyestä hankeajasta ei kuluisi aikaa esimerkiksi päällekkäiseen työhön, kuten uudelleensitouttamiseen.

Asiasanat: asiantuntijuus, kehittäminen, hankkeet, lastensuojelu, seudullisuus