Perheen rakenteen ja kommunikaation yhteys emootioiden tunnistamiseen keskilapsuudessa ja varhaisessa nuoruusiässä

Abstract

Sosiaalis-emotionaalisten taitojen hallinnan merkitys korostuu keskilapsuudessa ja varhaisessa nuoruusiässä ikävaiheisiin liittyvien kehitystehtävien seurauksena. Emootioiden tunnistaminen on keskeinen sosiaalis-emotionaalisten taitojen osatekijä ja liittyy lasten sosiaaliseen sopeutumiseen. Epävakaiden perheolosuhteiden tiedetään vinouttavan lasten emootioiden tunnistamista. Tutkimuksen tavoitteena on ensinnäkin analysoida miten lapsen sukupuoli ja ikä vaikuttavat emootioiden tunnistamiseen. Toisena tavoitteena on tutkia miten perheen rakenne ja kommunikaatio vaikuttavat emootioiden tunnistamiseen. Tutkimuksen kohteena ovat tavallisten perheiden lapset, kun taas aikaisempi tutkimus on kohdistunut riskiperheisiin.

Tutkimusjoukon muodostaa 63 lasta, jotka olivat iältään 10-14 vuotiaita. Lapset valittiin systemaattisella otannalla 469 lapsen perusjoukosta. Perheen rakennetta ja kommunikaatiota mitattiin kyselylomakkeilla. Emootioiden tunnistamista tutkittiin kokeellisella asetelmalla, ja tutkimuksen kohteena olivat kuusi perusemootiota: ilo, suru, viha, yllättyneisyys, inho ja pelko. Tutkittavat muuttujat olivat emootioiden tunnistamistarkkuus, emootioiden tunnistamisen vinoutumat ja emootioiden intensiteetit. Aineiston analysoinnissa käytettiin varianssianalyysejä ja regressioanalyysejä.

Tulokset osoittavat, että perheen kommunikaatio on yhteydessä emootioiden tunnistamiseen. Lapsen ja isän välinen positiivinen kommunikaatio selitti emootioiden tunnistamistarkkuutta yllättyneisyyden, inhon, surun ja vihan kohdalla. Lapsen ja äidin välinen kommunikaatio selitti ilon ylitunnistamista ja lisäksi vihan ja surun intensiteettiarvioita. Sen sijaan perheen rakenne (esimerkiksi yksinhuoltajuus) ei ollut yhteydessä emootioiden tunnistamiseen. Oletusten mukaisesti havaittiin, että lapsen sukupuoli ja ikä ovat yhteydessä emootioiden tunnistamiseen siten, että tytöt ja varhaisnuoret tunnistavat emootioita poikia ja keskilapsuutta eläviä lapsia tarkemmin.

Tulosten vahvistamiseksi tarvitaan lisää tutkimusta. Mikäli isän positiivisen kommunikaation merkitys voidaan varmentaa, antaa se perheiden parissa työskenteleville ammattilaisille uusia keinoja tukea lapsen sosiaalis-emotionaalisten taitojen kehittymistä isän myönteisen ja osallistuvan vanhemmuuden tukemisen kautta. Etenkin emootioita tyttöjä heikommin tunnistavien poikien kohdalla isyyden tukeminen ja toisaalta emootioiden tunnistamisen taidon harjoittelu tukisi lasten sosiaalista sopeutumista ja ehyttä siirtymää keskilapsuudesta varhaiseen nuoruusikään.

Avainsanat: perheen rakenne, perheen kommunikaatio, emootioiden tunnistaminen, keskilapsuus, varhainen nuoruusikä