"Vaikea sanoa, kun ei tiiä" : pro gradu -tutkielma lukion toisen vuosikurssin poikien ammatinvalintaan liittyvistä tekijöistä ja syistä miesten vähäiseen hakeutumiseen opetusalalle

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on kartoittaa syitä, jotka vaikuttavat miesten suhteellisen vähäiseen kiinnostukseen opetusalalle hakeutumiseen. Tutkimuksen pääongelmat ovat seuraavat:1. Millainen on lukiolaispoikien ammatti- ja koulutuskuva?2. Millainen käsitys lukiolaispojilla on opettajuudesta?3. Millaisia eroja on opetusalasta kiinnostuneiden ja muiden vastaajien välillä?4. Millaisia yhteisiä piirteitä voidaan löytää opetusalalle mahdollisesti hakeutuville vastaajille?5. Miten miehet menestyvät luokanopettajakoulutuksen toisen vaiheen valintakokeissa?Työ on luonteeltaan kvantitatiivinen ja se koostuu kahdesta eri aineistosta. Ensimmäiseen kohderyhmään kuuluu seitsemän eri lukion toisen vuosikurssin poikia (N=196) Helsingistä, Hämeenlinnasta, Kauhajoelta, Kurikasta ja Lahdesta sekä vertailujoukkona 17 luokanopettajaksi opiskelevaa miestä Hämeenlinnasta eri vuosikursseilta. Näille henkilöille tehtiin kyselytutkimus. Toinen aineisto koostuu Helsingin, Tampereen ja Lapin yliopistojen (N=1815) luokanopettajakoulutuksen toisen vaiheen valintakokeen pistemääristä vuosilta 1988, 1995 ja 1996. Analyysimenetelminä on käytetty keskiarvojen erojen testausta, regressioanalyysia ja faktorianalyysia. Aineiston kuvailussa on käytetty lähinnä prosenttijakaumia ja keskilukuja.Tutkimuksen perusteella voidaan todeta lukion toisen vuosikurssin poikien jatko-opintosuunnitelmien olevan melko selkiytymättömiä. Luokanopettajakoulutuksen sisällöstä vastaajilla voidaan katsoa olevan heikko käsitys vaikka alasta kiinnostuneita on suhteellisen suuri määrä. Opetusalalle mahdollisesti hakeutuvilla lukiolaispojilla voidaan katsoa olevan yhteisiä piirteitä kuten sosiaaliset ja eettiset arvostuksen kohteet ja myönteiset mielipiteet opettajuudesta, kasvattamisesta ja omasta kouluajasta. Luokanopettajakoulutuksen valintakokeissa sukupuolten välisten erojen voidaan katsoa lisääntyneen kiintiöajan jälkeisinä vuosina. Etenkin Helsingin ja Tampereen luokanopettajakoulutukseen on hyväksytty opiskelemaan suhteessa suurempi osuus miehistä kuin naisista. Näiden yliopistojen valintakokeissa miehet ovat menestyneet paremmin haastattelussa ja opetusnäytteessä.Tällä tutkimuksella voidaan todeta ammatinvalintaprosessin olevan elinikäinen kehitystapahtuma, jonka merkitys tulee huomioida jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa. Tässä prosessissa yksilöllä itsellään ja ympäristöllä on oma merkityksensä.Asiasanat: ammatinvalinta - pojat - lukio, koulutusvalinnat - nuoret - miehet, opettajankoulutus - luokanopettajat - miehet, pääsykokeet - opettajankoulutus