Jokaisella on oikeus koululiikuntaan. Laadullinen tutkimus Tampereen yliopiston Hämeenlinnan Normaalikoulun liikuntaa opettavien opettajien ajatuksista soveltavasta liikunnanopetuksesta ja heidän kokemuksiaan tiedon- ja tuenhankinnasta soveltavaan liikunnanopetukseen

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa Hämeenlinnan Normaalikoulun liikuntaa opettavien opettajien käsityksistä soveltavasta liikunnasta ja siitä, kuinka he ovat saaneet tietoa ja apua soveltavan liikunnanopettamisen järjestämiseen. Tutkimuksen tarkoituksena ei ollut saada mittavia tuloksia soveltavan liikunnan tilasta, vaan yksittäisten opettajien kokemuksista ja ajatuksista yksilöllisyyden huomioimisesta liikuntatunneilla ja heidän kokemuksista tiedon ja tuen tarpeesta omassa liikunnanopetuksessa. Ajatus soveltavaa liikuntaa koskevaa pro gradu -tutkielmaa kohtaan heräsi inkluusio ideologian tuomien haasteiden ajankohtaisuuden myötä.

Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää, koska tutkimuksen tarkoitus oli saada tietoa yksittäisten opettajien ajatuksista ja kokemuksista. Opettajilta saatua tietoa pyrittiin käsittelemään ymmärtäen ja tulkiten, koska tutkimuksen taustalla vaikutti fenomenologis-hermeneuttinen tieto- ja ihmiskäsitys. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla, joka koostui kuudesta avoimesta kysymyksestä. Saatu aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Analyysissa luokittelun avulla saatiin tutkimuksen tulokseksi kolme teoreettista käsitettä, jotka ovat yksilöllisyys, yksilöllisten liikunnan tavoitteiden kirjaaminen oppilaan henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevaan suunnitelmaan ja autonomisuus. Yksilöllisyydellä tarkoitettiin oppilaiden yksilöllistä huomioimista liikuntatunnilla. Tulokseksi saatiin, että oppilaiden yksilölliset tarpeet ja taidot otettiin huomioon käyttämällä erilaisia menetelmiä, tukitoimia ja apuvälineitä liikuntatunnilla. Tutkimuksen mukaan yksilöllisten tavoitteiden kirjaaminen oppilaan HOJKS:iin oli melko vähäistä ja usein siihen kirjaamisen pois jättäminen oli oppilaan vanhempien toive. Autonomisuudella tarkoitettiin opettajan itsenäistä tiedonhankintaa ja itsenäistä toimimista työssään liikunnanopettajana. Tulokseksi saatiin, että opettajat luottivat vahvasti omaan ammattitaitoonsa tiedonhankkijana ja oppilaiden tuntemuksessa.

Tutkimustulosten perusteella voitiin todeta, että soveltava liikunnanopetus on arkipäivää perusopetuksen liikuntatunnilla. Tämä näkyi oppilaan eriyttämisenä ja mahdollisten tukitoimien käyttönä. Soveltava liikunnanopetus tuki laadukkaan ja inklusiivisen liikunnanopetuksen järjestämistä.

Avainsanat: soveltava liikunta, inkluusio, yksilöllisyys, HOJKS, autonomisuus