Osallistumisareenat valtion keskushallinnon ja kansalaisjärjestöjen välillä
SÄPYSKÄ, MINNA (2007)
SÄPYSKÄ, MINNA
2007
Hallintotiede - Administrative Science
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-04-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16684
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16684
Tiivistelmä
Tutkimukseni käsittelee osallistumisareenoita valtion keskushallinnon ja kansalaisjärjestöjen välillä. Tutkimukseeni haastattelin viiden eri kansalaisjärjestön edustajia ja viiden eri ministeriön edustajia. Haastateltavia oli yhteensä kaksitoista. Tarkoituksenani on kuvata millaisia osallistumis- ja vuorovaikutuskanavia valtion keskushallinnon ja kansalaisjärjestöjen välillä on olemassa, miten eri vuorovaikutuskanavat toimivat ja mitä kehittämistarpeita nykyisissä osallistumiskäytännöissä on.
Tutkimusmenetelmänä käytin teemahaastattelua. Haastattelulomake oli jaoteltu neljään teema-alueeseen: osallistuminen, osallistumisen kehittäminen, kansalaisjärjestöt osallistujina ja ohjeet sekä periaatteet osallistumisessa.
Kuuleminen, lausuntokierrokset ja työryhmätyöskentely ovat yleisimpiä osallistumismuotoja keskushallinnon ja kansalaisjärjestöjen välillä. Muita melko usein käytettyjä osallistumismuotoja ovat aloitteiden ja esitysten tekeminen, jossa kansalaisjärjestöt ovat usein aloitteentekijöitä. Lisäksi pidetään erilaisia keskustelu- ja tiedotustilaisuuksia ja seminaareja. Epävirallisempia osallistumismuotoja ovat järjestöjen ja ministeriöiden keskinäiset tapaamiset ja poliittisiin päätöksentekijöihin kohdistuva lobbaus. Käytössä olevat osallistumismuodot koetaan melko toimiviksi, mutta sekä vanhojen osallistumismuotojen edelleen kehittäminen että uusien osallistumismuotojen ideointi koetaan kummankin tahon kannalta hyödylliseksi.
Kuulemismenettelyä tulisi uudistaa, päätöksentekoprosessiin osallistumisen tulisi tapahtua nykyistä käytäntöä varhaisemmassa vaiheessa, ja osallistumisprosessista toivottiin tulevan menetelmänä aito, missä kansalaisjärjestöt nähdään tasavertaisena asiantuntijoina ja yhteistyökumppaneina ministeriöiden rinnalla. Osa järjestöistä toivoi, että annetuista lausunnoista olisi mahdollista saada jälkikäteen palautetta ja perustelut sille, miksi jokin järjestön ajama asia ei välttämättä mennyt läpi. Yksi tärkeä kehitys-kohde on virkamiesten koulutus vuorovaikutukseen ja osallistumiseen liittyvissä asioissa.
Uusia osallistumismuotoja on kehitelty ja niistä on saatu varsin hyvää palautetta. Osallistumistapojen innovointi on osoittautunut kuitenkin vaikeaksi, koska ministeriöiden ja kansalaisjärjestöjen ala on laaja. Teoriatasolla uusia ideoita syntyy, mutta käytännössä toimivia ja uusia osallistumistapoja on vähänlaisesti.
Avainsanat: osallistuminen, vuorovaikutus, kansalaisjärjestö, ministeriö
Tutkimusmenetelmänä käytin teemahaastattelua. Haastattelulomake oli jaoteltu neljään teema-alueeseen: osallistuminen, osallistumisen kehittäminen, kansalaisjärjestöt osallistujina ja ohjeet sekä periaatteet osallistumisessa.
Kuuleminen, lausuntokierrokset ja työryhmätyöskentely ovat yleisimpiä osallistumismuotoja keskushallinnon ja kansalaisjärjestöjen välillä. Muita melko usein käytettyjä osallistumismuotoja ovat aloitteiden ja esitysten tekeminen, jossa kansalaisjärjestöt ovat usein aloitteentekijöitä. Lisäksi pidetään erilaisia keskustelu- ja tiedotustilaisuuksia ja seminaareja. Epävirallisempia osallistumismuotoja ovat järjestöjen ja ministeriöiden keskinäiset tapaamiset ja poliittisiin päätöksentekijöihin kohdistuva lobbaus. Käytössä olevat osallistumismuodot koetaan melko toimiviksi, mutta sekä vanhojen osallistumismuotojen edelleen kehittäminen että uusien osallistumismuotojen ideointi koetaan kummankin tahon kannalta hyödylliseksi.
Kuulemismenettelyä tulisi uudistaa, päätöksentekoprosessiin osallistumisen tulisi tapahtua nykyistä käytäntöä varhaisemmassa vaiheessa, ja osallistumisprosessista toivottiin tulevan menetelmänä aito, missä kansalaisjärjestöt nähdään tasavertaisena asiantuntijoina ja yhteistyökumppaneina ministeriöiden rinnalla. Osa järjestöistä toivoi, että annetuista lausunnoista olisi mahdollista saada jälkikäteen palautetta ja perustelut sille, miksi jokin järjestön ajama asia ei välttämättä mennyt läpi. Yksi tärkeä kehitys-kohde on virkamiesten koulutus vuorovaikutukseen ja osallistumiseen liittyvissä asioissa.
Uusia osallistumismuotoja on kehitelty ja niistä on saatu varsin hyvää palautetta. Osallistumistapojen innovointi on osoittautunut kuitenkin vaikeaksi, koska ministeriöiden ja kansalaisjärjestöjen ala on laaja. Teoriatasolla uusia ideoita syntyy, mutta käytännössä toimivia ja uusia osallistumistapoja on vähänlaisesti.
Avainsanat: osallistuminen, vuorovaikutus, kansalaisjärjestö, ministeriö