Kun on täysillä mukana, oppii : nuorten lähihoitajaopiskelijoiden kokemuksia omasta oppimisestaan
TOIVONEN, MARJA (2007)
TOIVONEN, MARJA
2007
Kasvatustiede, ammattikasvatus - Education, Vocational Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-03-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16671
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16671
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on selvittää nuorten lähihoitajaopiskelijoiden kokemuksia oppimisesta kahden opiskeluvuoden aikana. Tutkielmassa selvitetään millaisia kokemuksia heillä on oppimisesta opetussuunnitelman mukaisen, formaalin oppimisen sekä opetussuunnitelman ulkopuolella olevan, informaalin oppiminen alueella. Opiskelijat kirjoittivat nimettöminä, täysin vapaamuotoisesti yhteensä 33 oppimiskertomusta, jotka kerättiin ja analysoitiin Grounded Theory – menetelmää käyttäen. Aineistossa opiskelijat kuvaavat kokemuksia sekä oppimista edistävinä että oppimista estävinä.
Opettajan merkitys läsnä olevana, opiskelijan huomioivana ja kuuntelevana ihmisenä vahvistaa oppimisen kokemusta ja edistää oppimista. Opiskelijat oppivat parhaiten, kun opettaja käyttää pedagogisesti vaihtelevia menetelmiä sekä silloin, kun oppiminen tapahtuu aidoissa konteksteissa kuten työssäoppimisen ympäristöissä. Oppilaitoksessa tapahtuva opiskelu tarjoaa eväät teorian opiskelulla ja käytännön taitojen harjoittelulla.
Opettajan tulisi perehtyä nuoruuteen ikävaiheena ja ymmärtää nuorta opiskelijaa. Opiskelija on valmis kantamaan vastuuta omasta oppimisestaan ja haluaa olla ja kokee olevansa itseohjautuva opiskelijana. Opiskeluryhmän hyvä yhteishenki ja työrauha luovat oppimiselle lisää mahdollisuuksia. Verkossa opiskelu ei saa opiskelijoilta varauksetonta suosiota, tekniikka ei sittenkään ole hallinnassa ja oppimisympäristö ei ole aina käden ulottuvilla.
Perhe, vanhemmat ja kodin tavallinen arki ovat nuoren opiskelijan oppimisen tukipylväitä. Harrastukset ja vapaa-ajalla tapahtuva toiminta, työ ja ystävien kokemukset vahvistavat koulussa opittua. Ammatti-identiteetti vahvistuu myös omien hoito-, huolenpito- ja kasvatustaitojen testaamisella ja käyttämisellä vapaa-ajalla, silloin, kun tilanne niin vaatii.
Avainsanat: kokemuksen tutkiminen, oppimiskertomukset, formaali oppiminen, informaali oppiminen
Opettajan merkitys läsnä olevana, opiskelijan huomioivana ja kuuntelevana ihmisenä vahvistaa oppimisen kokemusta ja edistää oppimista. Opiskelijat oppivat parhaiten, kun opettaja käyttää pedagogisesti vaihtelevia menetelmiä sekä silloin, kun oppiminen tapahtuu aidoissa konteksteissa kuten työssäoppimisen ympäristöissä. Oppilaitoksessa tapahtuva opiskelu tarjoaa eväät teorian opiskelulla ja käytännön taitojen harjoittelulla.
Opettajan tulisi perehtyä nuoruuteen ikävaiheena ja ymmärtää nuorta opiskelijaa. Opiskelija on valmis kantamaan vastuuta omasta oppimisestaan ja haluaa olla ja kokee olevansa itseohjautuva opiskelijana. Opiskeluryhmän hyvä yhteishenki ja työrauha luovat oppimiselle lisää mahdollisuuksia. Verkossa opiskelu ei saa opiskelijoilta varauksetonta suosiota, tekniikka ei sittenkään ole hallinnassa ja oppimisympäristö ei ole aina käden ulottuvilla.
Perhe, vanhemmat ja kodin tavallinen arki ovat nuoren opiskelijan oppimisen tukipylväitä. Harrastukset ja vapaa-ajalla tapahtuva toiminta, työ ja ystävien kokemukset vahvistavat koulussa opittua. Ammatti-identiteetti vahvistuu myös omien hoito-, huolenpito- ja kasvatustaitojen testaamisella ja käyttämisellä vapaa-ajalla, silloin, kun tilanne niin vaatii.
Avainsanat: kokemuksen tutkiminen, oppimiskertomukset, formaali oppiminen, informaali oppiminen