Verkostojen johtaminen Pohjois-Pohjanmaalla

Abstract

Aluekehittämisessä korostetaan nykyisin entistä enemmän erilaisten toimijoiden välisen yhteistyön merkitystä. Verkostot ovat yksi yhteistyön organisoinnin muoto ja ne sopivat joustavuutensa vuoksi nykyajan nopeasti muuttuviin tilanteisiin sekä olosuhteisiin erityisen hyvin. Verkostojen määrä ja merkitys onkin viime vuosina kasvanut koko yhteiskunnassamme. Verkostojen toiminnassa on niiden yleistymisestä huolimatta paljon kehitettävää. Yksi keskeinen ja vähän huomioitu osa-alue on verkostojen johtaminen. Verkostoissa ei ole muodollisia johtajia ja valta jakaantuu toimijoiden kesken. Periaatteessa kaikki mukana olevat toimijat voivat olla johtajia, mutta käytännössä valtasuhteet ovat epätasaiset ja verkostoissa on mukana toimintaan keskeisesti vaikuttavia avaintoimijoita. Verkoston johtamisen keskeinen tehtävä on parantaa verkoston toimintaa.

Tutkin tässä pro gradu -tutkimuksessani verkostojen toimivuutta johtamisen näkökulmasta. Tavoitteenani on erityisesti selvittää, onko verkostojen johtaminen toimivaa ja miten johtamista voidaan kehittää. Tutkimuksen kohteena on Pohjois-Pohjanmaan maakunta, josta olen valinnut mukaan kolme kohdeverkostoa. Kohdeverkostot ovat 1+3 aluekeskusverkosto, Multipolis-verkosto ja Oulun kasvusopimus 2006. Olen toteuttanut tutkimuksen laadullisella menetelmällä ja tutkimusaineistoni koostuu kohdeverkostojen toimijoille (tai verkostojen toimintaa muuten tunteville henkilöille) tekemistäni teemahaastatteluista.

Verkostojen johtamisessa on Pohjois-Pohjanmaalla parannettavaa. Verkostojen toiminnassa on monenlaisia ongelmia, joita olisi mahdollista vähentää ja poistaa paremmalla verkoston johtamisella. Tässä tutkimuksessa esille tulleita ongelmia ovat verkoston roolin epäselvyys, asiajohtajuuden vähäisyys, liian pienen toimijajoukon osallistuminen, verkoston ylätasoisuus, toisilta oppimisen heikkous ja vähäinen verkoston rakenteen tietoinen kehittäminen. Tutkimukseni mukaan puutteita on myös yhteisten tavoitteiden tunnistamisessa ja keskinäisriippuvuuksien tiedostamisessa.

Tämän tutkimuksen mukaan verkostojen johtamista ja sitä kautta verkostojen toimintaa voidaan parantaa kiinnittämällä huomioita erityisesti seuraaviin johtamisen osa-alueisiin: verkoston roolin selkeyttämiseen, riittävän laajan toimijakentän osallistamiseen ja aktivointiin, yhteisten asioiden etsimiseen ja yhteisen päämäärän tunnistamiseen, luottamuksen luomiseen ja tietoiseen sitouttamiseen, riittävän tiedonkulun varmistamiseen, valintojen rohkeaan tekemiseen ja vastuunjakamiseen, toisilta oppimisessa auttamiseen sekä verkoston rakenteen aktiiviseen kehittämiseen. Tutkimukseni mukaan verkostojen johtamista kehittämällä voidaan parantaa verkostojen toimintaa ja niissä syntyviä tuloksia.

Avainsanat: Verkostot, verkostojen johtaminen, aluekehittäminen