Työsuojeluviranomaisten tiedonsaanti ja tarkastusoikeuden problematiikka lain työsuojelun valvonnasta ja työpaikan yhteistoiminnasta 20.1.2006/44 4 §:n mukaan Erityishuomio työnantajan kirjaamisvelvoitteisiin
KULMALA, ANNI (2007)
2007
Julkisoikeus - Public Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-03-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16635
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16635
Tiivistelmä
Tutkimukseni tehtävänä on tutkia työsuojeluviranomaisen tiedonsaantioikeutta valvontalain 4 §:n pohjalta. Varsinaisena tutkimuskysymyksenä on työsuojeluviranomaisen tiedonsaanti ja tarkastusoikeus, joka on rajoitettu koskemaan työnantajan kirjaamisvelvoitteita. Tutkimuksessa ovat kokoajan vastakkain työnantajan laissa säädetyt velvoitteet ja työsuojeluviranomaisen tiedonsaanti ja tarkastusoikeus. Työnantajan laatimat asiakirjat ovat työsuojeluviranomaisen kannalta katsottuna sekä valvonnan kohteita että viranomaisen työn välineitä.
Tutkimuksen aluksi käsittelen työsuojeluvalvonnan taustalla vaikuttavia kansallisia ja kansainvälisiä tavoitteita, periaatteita ja keinoja. Kolmannessa luvussa käsittelen viranomaisen valvontakeinoja ja neljännessä luvussa viranomaisen tiedonsaanti- ja tarkastusoikeuksia. Tutkimuksen loppuosassa käsittelen valitusoikeutta työsuojeluviranomaisen päätökseen sekä työsuojelu- ja työturvallisuusrikkomuksia ja niiden seuraamuksia.
Työsuojelun valvontalain kuvaama työsuojeluviranomaisen tiedonsaantioikeus on alun perin syntynyt ILO:n jäsenyyden ja muiden kansainvälisten sopimusten kautta. Nykyään valvontaoikeuden laajuuteen tai sen muotoutumiseen vaikuttaa myös Euroopan unioni ja jäsenyyden tuomat velvoitteet. EU:n työvoiman ja tavaroiden vapaata liikkumista turvaavien velvoitteiden takia kaikella dokumentoinnilla tulee olemaan tarkastuksessa yhä merkittävämpi asema.
Työsuojeluviranomaisella on valvontalain nojalla käytössään moninaiset valvontakeinot. Tutkiessani työsuojeluvalvonnan keinoja, nousi sieltä esiin ennakkovalvonnan suurempi rooli, mitä valvontalaki antaa olettaa. Valvontalain 4 §:n nojalla työsuojeluviranomaisella on oikeus nähdä kaikki valvottavan kohteen kannalta tarpeelliset asiakirjat, eli tiedonsaanti- ja tarkastusoikeutta ei ole laissa yksilöity tiettyihin asiakirjoihin. Tiedonsaanti ja tarkastusoikeudelle on kuitenkin säädetty rajat, joita viranomainen ei saa ylittää.
Tutkimuksen aluksi käsittelen työsuojeluvalvonnan taustalla vaikuttavia kansallisia ja kansainvälisiä tavoitteita, periaatteita ja keinoja. Kolmannessa luvussa käsittelen viranomaisen valvontakeinoja ja neljännessä luvussa viranomaisen tiedonsaanti- ja tarkastusoikeuksia. Tutkimuksen loppuosassa käsittelen valitusoikeutta työsuojeluviranomaisen päätökseen sekä työsuojelu- ja työturvallisuusrikkomuksia ja niiden seuraamuksia.
Työsuojelun valvontalain kuvaama työsuojeluviranomaisen tiedonsaantioikeus on alun perin syntynyt ILO:n jäsenyyden ja muiden kansainvälisten sopimusten kautta. Nykyään valvontaoikeuden laajuuteen tai sen muotoutumiseen vaikuttaa myös Euroopan unioni ja jäsenyyden tuomat velvoitteet. EU:n työvoiman ja tavaroiden vapaata liikkumista turvaavien velvoitteiden takia kaikella dokumentoinnilla tulee olemaan tarkastuksessa yhä merkittävämpi asema.
Työsuojeluviranomaisella on valvontalain nojalla käytössään moninaiset valvontakeinot. Tutkiessani työsuojeluvalvonnan keinoja, nousi sieltä esiin ennakkovalvonnan suurempi rooli, mitä valvontalaki antaa olettaa. Valvontalain 4 §:n nojalla työsuojeluviranomaisella on oikeus nähdä kaikki valvottavan kohteen kannalta tarpeelliset asiakirjat, eli tiedonsaanti- ja tarkastusoikeutta ei ole laissa yksilöity tiettyihin asiakirjoihin. Tiedonsaanti ja tarkastusoikeudelle on kuitenkin säädetty rajat, joita viranomainen ei saa ylittää.