SELVIYTYMISTÄ JA HAAVOITTUMISTA, Naisten tarinoita vanhemman alkoholinkäytöstä
FABRITIUS, SAIJA (2007)
2007
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-03-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16626
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16626
Tiivistelmä
Tutkielman lähtökohtana on kysymys, miten vanhempien alkoholinkäyttö vaikuttaa lapseen. Tutkimuskysymykset käsittelevät erityisesti selviytymistä. Mitä selviytyminen on ja kuinka vanhemman alkoholinkäytöstä selviydytään? Tutkimukseni aineistona on 10 tekstiä, jotka on kerätty laittamalla kirjoituspyyntö Tampereen yliopiston ainejärjestöjen sähköpostilistoille. Kaikki 10 kirjoittajaa ovat naisia, iältään 20-35-vuotiaita.
Tutkimuksen viitekehyksenä on narratiivinen lähestymistapa. Aineiston kirjoittajien tekstejä tarkastellaan tarinoina, joissa kirjoittajat hahmottavat omaa elämäänsä alkoholia käyttävän vanhemman kanssa sekä omaa selviytymistään. Keskeisessä asemassa ovat kulttuuriset kertomukset, joihin kirjoittajat myös ottavat teksteissään kantaa. Aineiston käsittelyssä painottuu myös naistutkimuksen näkökulma, jossa pyrkimyksenä on intiimi suhde kirjoittajiin niin että heidän kokemuksensa saavat koskettaa tutkijaa. Lapsuuden kokemuksia tarkasteltaessa myös lapsuudensosiologinen lähestymistapa tulee esille.
Tutkimuksessa käydään läpi kirjoittajien kokemia ongelmia ja haavoja sekä lapsuudessa että aikuisuudessa sekä myös kokemuksia selviytymisestä lapsuudessa ja aikuisuudessa. Tutkimuksessa esitellään kaksi vanhempansa alkoholinkäytöstä kärsivälle tarjolla olevaa kulttuurista kertomusta, uhritarina ja selviytymistarina. Yhteiskunnassa uhri on aina säälittävä objekti ja selviytyjä toimiva subjekti. Pääargumenttina todetaan, että kumpikaan näistä ei ole riittävä, vaan on tarvetta tarinalle johon mahtuvat todellisten ihmisten kokonaiset kokemukset. Aineiston kirjoittajat eivät mahdu uhrin eivätkä selviytyjän arvotettuihin rooleihin, koska molemmat kokemukset ovat yhtä aitoja.
Tulosten perusteella ehdotetaan muutoksia yhteiskunnalliseen ja poliittiseen keskusteluun, auttamistyöhön sekä arkisiin ihmisten välisiin kohtaamisiin. Yhteiskunnassa on tarvetta kulttuuristen kertomusten ja ymmärtämistapojen muutokselle, mikä vaatii myös poliittista tahtoa. Lasten ja nuorten parissa toimivassa auttamistyössä olisi ymmärrettävä, että vanhempansa alkoholinkäytöstä kärsivillä on omia voimavaroja, mutta samalla he kuitenkin tarvitsevat myös tukea ja apua. Arkisten kohtaamisten tasolla jokaisen aikuisen olisi oltava valmis kohtaamaan lähiympäristönsä tukea ja kuuntelijaa tarvitseva lapsi tai nuori. Useimmat vanhemman alkoholinkäytöstä kärsivät kokivat jääneensä yksin kokemustensa kanssa.
Tutkimuksen viitekehyksenä on narratiivinen lähestymistapa. Aineiston kirjoittajien tekstejä tarkastellaan tarinoina, joissa kirjoittajat hahmottavat omaa elämäänsä alkoholia käyttävän vanhemman kanssa sekä omaa selviytymistään. Keskeisessä asemassa ovat kulttuuriset kertomukset, joihin kirjoittajat myös ottavat teksteissään kantaa. Aineiston käsittelyssä painottuu myös naistutkimuksen näkökulma, jossa pyrkimyksenä on intiimi suhde kirjoittajiin niin että heidän kokemuksensa saavat koskettaa tutkijaa. Lapsuuden kokemuksia tarkasteltaessa myös lapsuudensosiologinen lähestymistapa tulee esille.
Tutkimuksessa käydään läpi kirjoittajien kokemia ongelmia ja haavoja sekä lapsuudessa että aikuisuudessa sekä myös kokemuksia selviytymisestä lapsuudessa ja aikuisuudessa. Tutkimuksessa esitellään kaksi vanhempansa alkoholinkäytöstä kärsivälle tarjolla olevaa kulttuurista kertomusta, uhritarina ja selviytymistarina. Yhteiskunnassa uhri on aina säälittävä objekti ja selviytyjä toimiva subjekti. Pääargumenttina todetaan, että kumpikaan näistä ei ole riittävä, vaan on tarvetta tarinalle johon mahtuvat todellisten ihmisten kokonaiset kokemukset. Aineiston kirjoittajat eivät mahdu uhrin eivätkä selviytyjän arvotettuihin rooleihin, koska molemmat kokemukset ovat yhtä aitoja.
Tulosten perusteella ehdotetaan muutoksia yhteiskunnalliseen ja poliittiseen keskusteluun, auttamistyöhön sekä arkisiin ihmisten välisiin kohtaamisiin. Yhteiskunnassa on tarvetta kulttuuristen kertomusten ja ymmärtämistapojen muutokselle, mikä vaatii myös poliittista tahtoa. Lasten ja nuorten parissa toimivassa auttamistyössä olisi ymmärrettävä, että vanhempansa alkoholinkäytöstä kärsivillä on omia voimavaroja, mutta samalla he kuitenkin tarvitsevat myös tukea ja apua. Arkisten kohtaamisten tasolla jokaisen aikuisen olisi oltava valmis kohtaamaan lähiympäristönsä tukea ja kuuntelijaa tarvitseva lapsi tai nuori. Useimmat vanhemman alkoholinkäytöstä kärsivät kokivat jääneensä yksin kokemustensa kanssa.