Käyttäytymisanalyysin soveltuvuus mini - interventioksi

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, voidaanko Haynesin globaalin funktionaalisen käyttäytymisanalyysin ympärille rakentaa toimiva mini ­ interventio aikuisten psyykkisiin oireisiin. Tutkimuksessa haluttiin myös selvittää, kuinka asiakkaat itse kokevat tämänkaltaisen lyhythoidon. Tutkimukseen osallistujat olivat ottaneet yhteyttä Tampereen yliopiston psykologian laitokselle nähtyään lehti ­ ilmoituksen mahdollisuudesta osallistua pidempään terapiatutkimukseen, mutta jääneet tuolloin tutkimuksen ulkopuolelle yhteydenottojen suuren määrän vuoksi. Pidemmän terapiatutkimuksen ulkopuolelle jääneet 47 henkilöä satunnaistettiin kahteen ryhmään ja heiltä kysyttiin halukkuutta osallistua käyttäytymisanalyysihoitoon. Tutkimuksen alussa sekä analyysi ­ että odotusryhmässä oli 16 henkeä, tutkimuksessa loppuun saakka mukana olleita oli molemmissa ryhmissä 13. Analyysiryhmälle toteutettiin kahden tapaamiskerran käyttäytymisanalyysihoito, jossa terapeuttina toimivat psykologian opiskelijat. Reilun tunnin mittaiset tapaamiset järjestettiin viikon välein. Ensimmäisessä tapaamisessa terapeutti haastatteli asiakkaan ja tiivisti samalla asiakkaan tilanteen ongelmaluettelon muotoon. Toisella tapaamiskerralla terapeutti ja asiakas keskustelivat Haynesin mallin mukaisesta kaaviokuvasta, jonka terapeutti oli asiakkaan tilanteesta ongelmaluettelon perusteella laatinut. Tapaamisten jälkeen analyysiryhmäläiset saivat postitse lausunnon tilanteestaan. Odotusryhmä ei saanut analyysihoitoa tutkimuksen aikana vaan vasta kun tutkimukseen kuuluneet mittaukset oli suoritettu. Ryhmää tavattiin kuitenkin tutkimuksen aikana taustatietohaastattelussa, joka oli kestoltaan korkeintaan puoli tuntia.

Käyttäytymisanalyysihoidon vaikutusta seurattiin molemmille tutkimusryhmille tehdyin alku ­ ja loppumittauksin. Loppumittaus tapahtui neljästä viiteen kuukautta alkumittauksen jälkeen. Mittaukset suoritettiin siten, että analyysi ­ ja odotusryhmä saivat postitse kotona täytettäväksi arviointilomakkeet ja palauttivat ne täytettyinä henkilökohtaisesti psykologian laitokselle. Alku ­ ja loppumittauksessa käytettyjä arviointilomakkeita olivat BDI, SCL-90, JESI, AAQ sekä mielialaa, itseluottamusta ja elämään tyytyväisyyttä mitanneet asteikot. Loppumittauksen yhteydessä analyysiryhmää myös haastateltiin käyttäytymisanalyysihoidon vaikutuksista. Tutkimuksen perusteella käyttäytymisanalyysihoito näyttäisi hieman vähentävän masennusta, koettuja oireita sekä lisäävän hyväksyntää. Haastattelussa puolet asiakkaista kertoi hyötyneensä saamastaan hoidosta. Käyttäytymisanalyysihoito voidaan nähdä yhdeksi hoitovaihtoehdoksi silloin, kun asiakkaalle ei ole mahdollista tarjota pidempää terapiaa ja hän kuitenkin haluaisi keskustella psyykkisestä ongelmastaan ammattilaisen kanssa.