Taiteen vapaus perusoikeutena
RAUTIAINEN, PAULI (2007)
2007
Julkisoikeus - Public Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-03-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16586
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16586
Tiivistelmä
Valtiosääntöoikeudellisen perusoikeustutkimuksen alaan kuuluvassa tutkimuksessa tarkastellaan taiteen vapautta perusoikeutena eli esitetään tulkintakannanotto taiteen vapautta koskevan perusoikeusnormin oikeudellisesta (de jure) sisällöstä. Tutkimus on ensisijaisesti oikeusdogmaattinen. Tutkimuksessa oikeusdogmaattista tarkastelua tukevat oikeusvertaileva osuus, jossa perehdytään taiteen vapauteen Saksan sekä Yhdysvaltojen valtiosäännöissä, ja taiteen vapauden justifikaatioperustaa problematisoiva osuus, jossa taiteen vapaus liitetään oikeusvaltion ja hyvinvointivaltion käsitteisiin.
Perustuslain 16.3 §:ään kirjattu taiteen vapautta koskeva perusoikeussäännös on perusoikeusuudistuksen tulos. Sillä on yhtymäkohtia niin kansainvälisoikeudellisiin ihmisoikeuksiin (erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaan, KP-sopimuksen 19 artiklaan ja TSS-sopimuksen 15 artiklaan) kuin useisiin toisiin perusoikeussäännöksiin. Taiteen vapautta koskeva perusoikeussäännös limittyy monin paikoin perustuslain 12 §:n sananvapausperusoikeuden ja perustuslain 16.2 §:n itensensäkehittämisperusoikeuden kanssa.
Tutkimuksen lähestymistavan taustalla on eräänlaisena peruslähtökohtana ajatus taiteen vapaudesta sivistyksellisen TSS-oikeuden ja sananvapauteen kietoutuvan vapausoikeuden hybridinä. Tähän peruslähtökohtaan sitoutuen tutkimuksessa perehdytään taiteen vapauden torjuntaoikeudelliseen ja turvaamisoikeudelliseen ulottuvuuteen pohjaten ennen kaikkea Robert Alexyn perusoikeusteoriaan ja perusoi-keuksien yleisiin oppeihin.
Tutkimuksen perusteella taiteen vapauden ydinsisällöksi voidaan kiteyttää ensinnäkin julkisen vallan velvollisuuden olla puuttumatta taiteelliseen toimintaan (taiteen valmistamiseen, jakeluun ja vastaanottoon). Toiseksi taiteen vapauden ydinsisältöön kuuluu julkisen vallan velvollisuus suojata taiteen vapautta suhteessa kolmannen oikeudenloukkaustoimiin. Suojaa antaa muun muassa tekijänoikeuslainsäädäntö. Kolmanneksi siihen kuuluu julkisen vallan velvollisuus taiteen valmistamisen, jakelun ja vastaanoton riittävien materiaalisten edellytysten turvaamiseen eli taiteen edistämiseen taidemaailman autonomisuuden periaatetta kunnioittaen.
Tutkimus osoittaa taiteen vapauden erääksi heikoimmin tunnetuista ja sovelletuista perusoikeuksista. Taiteen vapauden kohdalla perusoikeuden käytännön soveltaminen on toistaiseksi jäänyt puolitiehen. Lainsäädäntöä valmisteltaessa ja sovellettaessa olisikin kyettävä nykyistä paremmin havaitsemaan käsiteltävien asioiden yhteydet taiteen vapautta koskevaan perusoikeuteen. Perusoikeusuudistuksen jälkeisen uuden perusoikeusparadigman aikakaudella perusoikeuksia ei tulisi mieltää vain lainsäätäjää väljästi sitoviksi juhlallisiksi julistuksiksi, vaan sen sijaan konkreettisiksi ja käytännöllisiksi normeiksi, joilla on vaikutusta kaikkeen niihin liittyvään lainsäädäntö- ja hallintotoimintaan.
Perustuslain 16.3 §:ään kirjattu taiteen vapautta koskeva perusoikeussäännös on perusoikeusuudistuksen tulos. Sillä on yhtymäkohtia niin kansainvälisoikeudellisiin ihmisoikeuksiin (erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaan, KP-sopimuksen 19 artiklaan ja TSS-sopimuksen 15 artiklaan) kuin useisiin toisiin perusoikeussäännöksiin. Taiteen vapautta koskeva perusoikeussäännös limittyy monin paikoin perustuslain 12 §:n sananvapausperusoikeuden ja perustuslain 16.2 §:n itensensäkehittämisperusoikeuden kanssa.
Tutkimuksen lähestymistavan taustalla on eräänlaisena peruslähtökohtana ajatus taiteen vapaudesta sivistyksellisen TSS-oikeuden ja sananvapauteen kietoutuvan vapausoikeuden hybridinä. Tähän peruslähtökohtaan sitoutuen tutkimuksessa perehdytään taiteen vapauden torjuntaoikeudelliseen ja turvaamisoikeudelliseen ulottuvuuteen pohjaten ennen kaikkea Robert Alexyn perusoikeusteoriaan ja perusoi-keuksien yleisiin oppeihin.
Tutkimuksen perusteella taiteen vapauden ydinsisällöksi voidaan kiteyttää ensinnäkin julkisen vallan velvollisuuden olla puuttumatta taiteelliseen toimintaan (taiteen valmistamiseen, jakeluun ja vastaanottoon). Toiseksi taiteen vapauden ydinsisältöön kuuluu julkisen vallan velvollisuus suojata taiteen vapautta suhteessa kolmannen oikeudenloukkaustoimiin. Suojaa antaa muun muassa tekijänoikeuslainsäädäntö. Kolmanneksi siihen kuuluu julkisen vallan velvollisuus taiteen valmistamisen, jakelun ja vastaanoton riittävien materiaalisten edellytysten turvaamiseen eli taiteen edistämiseen taidemaailman autonomisuuden periaatetta kunnioittaen.
Tutkimus osoittaa taiteen vapauden erääksi heikoimmin tunnetuista ja sovelletuista perusoikeuksista. Taiteen vapauden kohdalla perusoikeuden käytännön soveltaminen on toistaiseksi jäänyt puolitiehen. Lainsäädäntöä valmisteltaessa ja sovellettaessa olisikin kyettävä nykyistä paremmin havaitsemaan käsiteltävien asioiden yhteydet taiteen vapautta koskevaan perusoikeuteen. Perusoikeusuudistuksen jälkeisen uuden perusoikeusparadigman aikakaudella perusoikeuksia ei tulisi mieltää vain lainsäätäjää väljästi sitoviksi juhlallisiksi julistuksiksi, vaan sen sijaan konkreettisiksi ja käytännöllisiksi normeiksi, joilla on vaikutusta kaikkeen niihin liittyvään lainsäädäntö- ja hallintotoimintaan.