An Ethics of the Emotional in Elizabeth Bowen's Writing

Abstract

Gradussani tutkin Elizabeth Bowenin emotionaalisen etiikkaa, sitä miten emotionaalinen ja eettisyys liittyvät yhteen tai miten niiden pitäisi kulkea käsi kädessä.

Ensimmäisessä luvussa käsittelen alitajuista tuntemista. Bowenin mukaan velvollisuutemme on valita se, mikä antaa meille elämän ja hänen mielestään se on juuri alitajuinen tunteminen. Vain tässä tilanteessa meistä voi tulla eettisiä olentoja. Bowenin tunnevoimainen kirjoittaminen on hyvä esimerkki alitajuisesta tuntemisesta. Alitajuinen tunteminen on Bowenin henkilöiden tapa olla olemassa ja siksi häiriöt tällä alueella ovat kohtalokkaita. Alitajuinen tunteminen antaa meille elämän tai häiriöissä estää sen. Kommunikaatiossa on tärkeää, että säilytämme runouden. Bowen painottaa ’runollista totuutta’ alitajuisessa tuntemisessa. Hämmästys kielen kautta, runollisuus, estää meitä hukkumasta narsismiin.

Toisessa luvussa käsittelen narsismin suhdetta rakkauteen. Bowen painottaa dissoluutioita, jotka ovat joko hyviä tai pahoja. Bowenin teksteissä kaivataan anti-narsistista dissoluutiota rakkaudessa ja pelätään pahaa dissoluutiota, hajoamista. Bowenin etiikka tässä korostuu siinä, että nähdään pahan dissoluution, hajoamisen, vaarat. Erityisesti nähdään ne vaarat, mitä toisten narsismi voi aiheuttaa emotionaalisena hajoamisena. Tällainen hajoaminen tapahtuu esim. silloin, kun toiset määräävät ja dominoivat tunteitamme omalla narsistisella vaikutuksellaan. Hajoamme, mykistymme, joudumme ansaan tällaisen narsismin vaikutuspiirissä. Tällöin erityisesti alitajuinen tunteminen vaikeutuu, on vaikeaa olla runollinen tässä tilanteessa. Meidän kykymme olla eettisiä vaikeutuu narsististen taipumustemme takia, jotka häiritsevät emotionaalista kyvykkyyttämme. Tällöin kommunikaatiosta tulee epäeettistä. Emotionaalisen etiikka toteutuu ja välittyy vain rakkauden kautta. Narsistiset manipulaatiot jähmettävät meidät ja rakkauden diskurssi vaikeutuu.

Kolmannessa luvussa käsittelen ’the uncannyä’ (uncanny = outo, kammottava, salaperäinen, yliluonnollinen). Narsismi ja ’the uncanny’ liittyvät yhteen. Narsistisessa kommunikaatiossa on häiritsevä ilmapiiri. Bowenin mukaan narsistiset dialogit ovat ’uncanny’, ne sisältävät ruumiittoman, aineettoman läheisyyden. Kommunikaatiosta tulee ’uncanny’, kun jokin häiritsee intiimiä läheisyyttä. Bowenin mukaan narsismissa on läsnä pelottava, outo ja häiritsevä musta tyhjiö, joka on siis myös läsnä narsistisessa kommunikaatiossa. Eli narsistisessa kommunikaatiossa on outo ja ’uncanny’ dominointi tämän tyhjiön takia. Tämä ’uncanny’ tunne varoittaa meitä eettisesti. Bowen haluaa painottaa intiimiä, ystävällistä, kotoista eikä suostu antamaan periksi ’uncannylle’.