Luokanopettajien ja vanhempien käsityksiä lapsesta kasvatusvastuun kantajana viime vuosikymmenien kuluessa - monimuotoistuneiden perhekäsitysten ja vanhemmuuden vaikutuksista lapseen

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten vanhemmat ja luokanopettajat käsittävät lapsen roolin kasvatusvastuun kantajana viime vuosikymmenien aikana. Olennaista on tarkastella, miten monimuotoistuneet perhekäsitykset ja vanhemmuus ovat vaikuttaneet lapsen kasvatusvastuuseen. Aikaisempia tutkimuksia on tehty muun muassa siitä, miten vanhemmat ja julkiset instituutiot kantavat kasvatusvastuuta ja miten se jakautuu näiden kesken. Esimerkiksi Nina Seppälä ja Maarit Alasuutari ovat tutkineet kasvatusvastuuta aikuisten näkökulmasta. Tässä tarkastelussa on unohdettu se näkökulma, ottaako lapsi päivittäisessä elämässään vastuuta itsestään ja jos ottaa, niin millä tavalla. Tutkimuksen avulla pyritään avaamaan keskustelua aiheesta, joka on voimakkaasti yhteiskunnallinen ja kulttuurinen ilmiö.

Tutkimuksen lähestymistapana on laadullinen tutkimus, joka soveltuu hyvin todellisen elämän kuvaamiseen ja siten tutkimusaiheeseen. Laadullista otetta syvennetään fenomeno-grafisella tutkimuksella. Olennaista fenomenografiassa on ihmisten käsitysten tutkiminen. Tutkimushenkilöiden käsityksiä vertaillaan keskenään ja muodostetaan kokonaisuuksia eri henkilöiden ajatuksista. Aineistonkeruumenetelmänä on käytetty teemahaastattelua, koska se luo raamit tutkimuskohteelle, mutta siinä pystytään myös joustamaan tarvittaessa. Haastattelut tehtiin keväällä 2006 kolmelle Hämeenlinnan normaalikoulun luokanopettajalle ja kolmelle vanhemmalle. Tutkimusaineiston analyysissa olemme hyödyntäneet Alasuutarin esittelemää laadullisen analyysin mallia sekä Hirsjärven & Hurmeen Deyn kvalitatiivisen aineiston kolmivaiheista analyysimallia.

Tutkimus osoitti aiheen olevan monimuotoinen ja tapauskohtainen. Tutkimushenkilöt toivat esille mielenkiintoisia ja toisistaan eriäviä näkökulmia. Suurin osa haastateltavista uskoo lapsen kasvatusvastuun lisääntyneen nykypäivänä ja joissakin tapauksissa jopa liikaakin. Uudenlaiset perhemuodot lisäävät vastuuta. Esimerkiksi sopeutuminen uusiin perhetilanteisiin vaatii aikaa ja lapsen on kuljettava usean kodin välillä. Lapselta saatetaan myös vaatia nykyään aikuisten taholta enemmän kuin aikaisemmin. Toisaalta nykyään uudet perhemuodot ja tietoiset vanhemmat luovat lapselle turvallisen kasvuympäristön. Aikuisia lapsen lähellä on enemmän kuin aikaisemmin ja siten lapsella on vastuuta vähemmän. Vanhemmuuskin vaikuttaa lapsen kasvatusvastuuseen, mutta se ei ole yksiselitteistä. Vanhemmat toimivat nyt enemmän lastensa kanssa kuljettaen heitä harrastuksiin, mutta toisaalta vanhempien työkiireet verottavat perheen yhteistä aikaa. Lopulta myös lapsen oma persoona on avainasemassa, miten hän kokee vastuunsa.

Asiasanat: perhekäsitys, vanhemmuus, kasvatusvastuu, lapsen rooli