Äitien ja isien kokemuksia sikiöseulonnoista ja saadusta neuvonnasta
UITTO, SIRKE (2007)
UITTO, SIRKE
2007
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-02-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16576
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16576
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena oli kuvata äitien ja isien kokemuksia sikiöseulonnoista ja saadusta neuvonnasta. Tarkoituksena oli myös kuvata äitien ja isien ehdotuksia sikiöseulontojen kehittämiseksi. Tutkimusta varten haastateltiin kymmentä äitiä ja seitsemää isää erikseen teemahaastatteluin keväällä 2006. Haastattelujen ajankohtana äitien raskauden kesto oli 28-33 raskausviikkoa. Äidit olivat sekä ensi- että uudelleensynnyttäjiä ja olivat osallistuneet alkuraskauden sikiöseulontoihin. Osa äideistä oli osallistunut jatkotutkimuksena tarjottuun lapsivesitutkimukseen seulontapositiivisen tuloksen takia. Tutkimus on lähestymistavaltaan laadullinen. Aineiston analysointimenetelmänä käytettiin induktiivista sisällön analyysia.
Tämän tutkimuksen mukaan useimmat äidit osallistuvat sikiöseulontoihin rutiinin mukaisesti neuvolan viitekehyksessä. Oma aktiivinen tiedonhaku ja aikaisemmat tiedot auttoivat seulontoihin osallistumista päätettäessä. Pääsääntöisesti äidit osallistuvat sikiöseulontoihin tarkoituksenaan varmistaa raskaus ja nähdä elävä sikiö. Sairaan lapsen mahdollisuus tiedettiin, mutta siihen ei uskottu omalla kohdalla. Seulonnat koettiin myönteisinä, silloin kun palvelu terveydenhuollossa oli hyvää ja tulokset olivat normaalit. Isille ultraäänitutkimus konkretisoi raskauden. Seulontapositiivinen tulos aiheutti äideille ja isille shokin. Jatkotutkimukset ja niistä päättäminen aiheuttivat epävarmuutta ja pelkoja. Pelot sairaasta lapsesta lisääntyivät kromosomivastausta odottaessa, ja äidit ottivat etäisyyttä sikiöön. Normaalit tulokset olivat perheelle suuri helpotus, mutta seulontapositiivisuus jätti epävarmuuden vauvan terveydestä loppuraskauden ajaksi.
Sikiöseulontojen neuvonta koettiin sekä hyvänä että vähäisenä. Hyvä neuvonta oli yksilöllistä ja riittävää seulontojen kaikissa vaiheissa. Osa äideistä ei ollut saanut suullista neuvontaa ollenkaan. Seulontoja oli myös suositeltu äideille. Äidit ja isät toivoivat enemmän tietoa seulontojen kaikissa vaiheissa. Tiedon tulisi olla neutraalia ja yksilöllistä, ja se tulisi saada kiireettömästi heti alussa, jolloin oma neuvolakäynti seulontojen neuvonnasta nähtiin ratkaisuksi. Äidit ja isät kaipasivat lisäinformaatiota, jos seulonnoista löytyy poikkeava tulos. Tämä toivottiin järjestettävän muutaman päivän kuluttua poikkeavuuden toteamisesta äitiyspoliklinikalla, jolloin jatkohoitokin olisi turvattu. Sikiöseulontojen tarjoamista äidit ja isät kehittäisivät niin, että seulonnat ja raskauden seuranta olisivat omina erillisinä tutkimuksinaan. Osa äideistä ja isistä ei nähnyt sikiöseulontoja välttämättöminä.
Tutkimustulokset kuvaavat sitä, miten moniulotteisia kokemuksia äidit ja isät kokevat seulontojen aikana. Tulokset antavat monia kehittämishaasteita hoitotyölle. Hoitotyön ammattilaisen tulee huomioida perhe yksilöllisesti sikiöseulontojen kaikissa vaiheissa ja olla herkkä vastaamaan perheen tarpeisiin.
Avainsanat: sikiöseulonnat, äidit, isät, hoitotyö, kokemukset, ohjaus
Tämän tutkimuksen mukaan useimmat äidit osallistuvat sikiöseulontoihin rutiinin mukaisesti neuvolan viitekehyksessä. Oma aktiivinen tiedonhaku ja aikaisemmat tiedot auttoivat seulontoihin osallistumista päätettäessä. Pääsääntöisesti äidit osallistuvat sikiöseulontoihin tarkoituksenaan varmistaa raskaus ja nähdä elävä sikiö. Sairaan lapsen mahdollisuus tiedettiin, mutta siihen ei uskottu omalla kohdalla. Seulonnat koettiin myönteisinä, silloin kun palvelu terveydenhuollossa oli hyvää ja tulokset olivat normaalit. Isille ultraäänitutkimus konkretisoi raskauden. Seulontapositiivinen tulos aiheutti äideille ja isille shokin. Jatkotutkimukset ja niistä päättäminen aiheuttivat epävarmuutta ja pelkoja. Pelot sairaasta lapsesta lisääntyivät kromosomivastausta odottaessa, ja äidit ottivat etäisyyttä sikiöön. Normaalit tulokset olivat perheelle suuri helpotus, mutta seulontapositiivisuus jätti epävarmuuden vauvan terveydestä loppuraskauden ajaksi.
Sikiöseulontojen neuvonta koettiin sekä hyvänä että vähäisenä. Hyvä neuvonta oli yksilöllistä ja riittävää seulontojen kaikissa vaiheissa. Osa äideistä ei ollut saanut suullista neuvontaa ollenkaan. Seulontoja oli myös suositeltu äideille. Äidit ja isät toivoivat enemmän tietoa seulontojen kaikissa vaiheissa. Tiedon tulisi olla neutraalia ja yksilöllistä, ja se tulisi saada kiireettömästi heti alussa, jolloin oma neuvolakäynti seulontojen neuvonnasta nähtiin ratkaisuksi. Äidit ja isät kaipasivat lisäinformaatiota, jos seulonnoista löytyy poikkeava tulos. Tämä toivottiin järjestettävän muutaman päivän kuluttua poikkeavuuden toteamisesta äitiyspoliklinikalla, jolloin jatkohoitokin olisi turvattu. Sikiöseulontojen tarjoamista äidit ja isät kehittäisivät niin, että seulonnat ja raskauden seuranta olisivat omina erillisinä tutkimuksinaan. Osa äideistä ja isistä ei nähnyt sikiöseulontoja välttämättöminä.
Tutkimustulokset kuvaavat sitä, miten moniulotteisia kokemuksia äidit ja isät kokevat seulontojen aikana. Tulokset antavat monia kehittämishaasteita hoitotyölle. Hoitotyön ammattilaisen tulee huomioida perhe yksilöllisesti sikiöseulontojen kaikissa vaiheissa ja olla herkkä vastaamaan perheen tarpeisiin.
Avainsanat: sikiöseulonnat, äidit, isät, hoitotyö, kokemukset, ohjaus