Yhdessä eteenpäin: fenomenologinen tutkimus ohjatun vertaistukiryhmän merkityksistä perheenjäsenen itsemurhasta selviytymisessä
HENTTONEN, JENNI (2007)
2007
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-02-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16555
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16555
Tiivistelmä
Tämän fenomenologisen tutkimukseni kohteena ovat itsemurhan tehneiden perheenjäsenten kokemukset ohjatusta vertaistukiryhmästä. Tutkimukseni tarkoituksena on kuvata heidän kokemuksensa mahdollisimman alkuperäisenä ja tarkastella vertaistukiryhmän osuutta heidän selviytymisessään.
Tutkimusaineistoni muodostuu kahdeksan Setlementti Naapuri ry:n järjestämään vertaistukiryhmään osallistuneen ihmisen haastattelusta. Aineistoni analyysimenetelmänä käytän fenomenologista analyysimenetelmää. Analyysini lopputuloksena syntyi vertaistukiryhmään osallistuneiden ihmisten kokemusta kuvaava merkitysverkosto.
Tutkimustulokseni osoittavat itsemurhan tehneiden perheenjäsenten jäävän usein vaille riittävää tukea omalta sosiaaliselta verkostoltaan kriisin hetkellä. Itsemurhamenetykseen liittyvien tunteiden käsittelylle ja menetykseen sopeutumiselle on vaikeaa löytää riittävästi tilaa. Vertaistukiryhmään hakeutuessaan omaiset etsivätkin sekä aikaa että paikkaa työstää omaa kokemustaan ja siihen liittyviä tunteita.
Vertaistukiryhmään osallistuminen oli haastattelemilleni ihmisille eheyttävä ja voimaannuttava kokemus. Oman menetyskokemuksen käsittely psykodraaman avulla ryhmän ohjaajan ja ryhmäläisten tukemana synnytti monen kohdalla uudenlaista ymmärrystä tapahtunutta kohtaan. Muiden kokemusten kuuleminen lohdutti ja konkretisoi sen, että on olemassa myös muita vastaavaa kokeneita. Yhteisen kokemuksen myötä syntynyt empaattinen ymmärrys synnytti ryhmäläisten välille myös voimakkaan yhteenkuuluvuuden tunteen.
Ryhmän päättyessä suurin osa haastateltavistani koki surutyönsä olevan vielä kesken, mutta he kokivat myös saaneensa uutta voimaa jatkaa eteenpäin. Moni heistä sai myös rohkaisua siihen, että perheenjäsenen itsemurhasta on mahdollista itse selviytyä hengissä.
Itsemurhan tehneiden omaisten tuen saannin varmistamiseksi tulisi saatavilla olevista tukimuodoista tiedottaa huomattavasti näkyvämmin. Myös julkisen keskustelun lisääminen on tärkeää, jotta itsemurhiin edelleen liittyvä vaikenemisen ja häpeän ilmapiiri hälvenisi ja ihmiset oppisivat suhtautumaan sekä itsemurhiin että itsemurhan tehneiden omaisiin aikaisempaa luontevammin.
Avainsanat: itsemurha, omaiset, kriisit, vertaistuki, ryhmät, psykodraama, kokemukset, selviytyminen
Tutkimusaineistoni muodostuu kahdeksan Setlementti Naapuri ry:n järjestämään vertaistukiryhmään osallistuneen ihmisen haastattelusta. Aineistoni analyysimenetelmänä käytän fenomenologista analyysimenetelmää. Analyysini lopputuloksena syntyi vertaistukiryhmään osallistuneiden ihmisten kokemusta kuvaava merkitysverkosto.
Tutkimustulokseni osoittavat itsemurhan tehneiden perheenjäsenten jäävän usein vaille riittävää tukea omalta sosiaaliselta verkostoltaan kriisin hetkellä. Itsemurhamenetykseen liittyvien tunteiden käsittelylle ja menetykseen sopeutumiselle on vaikeaa löytää riittävästi tilaa. Vertaistukiryhmään hakeutuessaan omaiset etsivätkin sekä aikaa että paikkaa työstää omaa kokemustaan ja siihen liittyviä tunteita.
Vertaistukiryhmään osallistuminen oli haastattelemilleni ihmisille eheyttävä ja voimaannuttava kokemus. Oman menetyskokemuksen käsittely psykodraaman avulla ryhmän ohjaajan ja ryhmäläisten tukemana synnytti monen kohdalla uudenlaista ymmärrystä tapahtunutta kohtaan. Muiden kokemusten kuuleminen lohdutti ja konkretisoi sen, että on olemassa myös muita vastaavaa kokeneita. Yhteisen kokemuksen myötä syntynyt empaattinen ymmärrys synnytti ryhmäläisten välille myös voimakkaan yhteenkuuluvuuden tunteen.
Ryhmän päättyessä suurin osa haastateltavistani koki surutyönsä olevan vielä kesken, mutta he kokivat myös saaneensa uutta voimaa jatkaa eteenpäin. Moni heistä sai myös rohkaisua siihen, että perheenjäsenen itsemurhasta on mahdollista itse selviytyä hengissä.
Itsemurhan tehneiden omaisten tuen saannin varmistamiseksi tulisi saatavilla olevista tukimuodoista tiedottaa huomattavasti näkyvämmin. Myös julkisen keskustelun lisääminen on tärkeää, jotta itsemurhiin edelleen liittyvä vaikenemisen ja häpeän ilmapiiri hälvenisi ja ihmiset oppisivat suhtautumaan sekä itsemurhiin että itsemurhan tehneiden omaisiin aikaisempaa luontevammin.
Avainsanat: itsemurha, omaiset, kriisit, vertaistuki, ryhmät, psykodraama, kokemukset, selviytyminen