Suomalaisten repatriaattien paluusopeutuminen ja elämäntyytyväisyys
NIEMINEN, KIRSI (2007)
NIEMINEN, KIRSI
2007
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-02-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16531
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16531
Tiivistelmä
Kansainvälistymisen myötä lähetetään yritysten työntekijöitä ulkomaankomennuksille yhä useammin. Ulkomaille sopeutumista on tutkittu pitkään, mutta vasta paljon myöhemmin alettiin tutkia takaisin kotimaahan paluuta. Aikaisemmat tutkimukset ovat pääosin ulkomailla tehtyjä.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten yli vuoden kestäneellä ulkomaan työkomennuksella olleiden suomalaisten työntekijöiden paluusopeutuminen onnistuu. Tutkimuksessa tarkasteltiin, onko repatriaatin käytössä olevilla voimavaroilla tai kotiinpaluun aiheuttaman elämänmuutoksen suuruudella vaikutusta paluusopeutumisen onnistumiseen. Lisäksi tarkasteltiin kotimaahan palanneiden tyytyväisyyttä ja mielialaa tarkemmin ja tutkittiin ovatko palaavat työntekijät muita työntekijöitä tyytymättömämpiä elämäänsä.
Tutkimukseen osallistui 46 takaisin kotimaahan palannutta ulkomaan työkomennuksella ollutta työntekijää. Tutkimus toteutettiin sähköisellä kyselylomakkeella.
Tässä tutkimuksessa paluusopeutumisen onnistumisella tarkoitettiin vähäistä paluustressiä, vähän kotiinpaluuseen liittyviä ongelmia sekä palaajan tyytyväisyyttä elämään yleisesti. Paluustressiä mitattiin Nan M. Sussmanin kehittämällä paluustressi-skaalalla (RDS). Repatriaatin voimavaroja olivat kyky sopeutua eri ympäristöihin, luonteenpiirteiden voimavarat, muilta ihmisiltä saatu tuki, sekä yleiset voimavarat, joita olivat ulkomailta hankitun kokemuksen arvostaminen kotimaan organisaatiossa, kotiin paluuseen liittyvien käytännön asioiden sujuminen ja tyytyväisyys toimeentuloon sekä selvyys kotimaan tapahtumista ulkomaankomennuksen aikana. Elämänmuutosta kuvattiin kotimaan ja komennusmaan välisten kulttuurierojen avulla sekä ulkomaankomennuksen kestolla.
Eri voimavarojen yhteyttä paluun onnistumiseen analysoitiin Pearsonin korrelaatiokertoimilla. Lineaarisen regressioanalyysin avulla selvitettiin repatriaatin voimavaroja kuvaavien tekijöiden vaikutusta paluustressiin, paluun ongelmallisuuteen sekä repatriaatin tyytyväisyyteen. Elämänmuutoksen suuruutta kuvaavat muuttujat korreloitiin paluun onnistumista kuvaavien muuttujien kanssa. Ulkomailta palanneiden työntekijöiden tyytyväisyyttä verrattiin muiden työntekijöiden tyytyväisyyteen t-testillä.
Tulokset osoittivat hypoteesin vastaisesti, että suomalaiset kotimaahan palaavat työntekijät ovat muita työntekijöitä tyytyväisempiä. Paluu ei tuottanut heille merkittäviä ongelmia. Kuitenkin hajonta vastauksissa oli suurta. Tämä kuvaa paluun tuottavan toisille repatriaateille enemmän ongelmia kuin toisille. Hypoteesien mukaisesti sopeutumiskyky erilaisiin ympäristöihin, luonteen voimavaroista ”rauhallisuus” sekä työntekijän tyytyväisyys toimeentuloon ja työhön olivat yhteydessä paluun onnistumiseen. Samoin paluun onnistumiseen olivat osittain yhteydessä myös selvyys kotimaan tapahtumista komennuksen aikana, puolison onnistunut paluusopeutuminen sekä muilta ihmisiltä saatu tuki. Hypoteesit eivät saaneet tukea kokemuksen, ulkomaankomennuksen keston tai kotimaan ja komennusmaan kulttuurierojen merkityksestä paluun onnistumiseen.
Tulosten perusteella paluusopeutumisen ongelmat ovat yksilöllisiä. Tästä syystä olisi hyvä olla tarjolla tukea niille kotimaahan palaaville työntekijöille, jotka sitä kokevat tarvitsevansa. Tarjotun tuen tulisi olla sellaista, joka ottaa kunkin yksilön tarpeet huomioon.
Asiasanat: ulkomaankomennus, repatriaatti, paluustressi, kulttuurisokki, paluusopeutuminen
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten yli vuoden kestäneellä ulkomaan työkomennuksella olleiden suomalaisten työntekijöiden paluusopeutuminen onnistuu. Tutkimuksessa tarkasteltiin, onko repatriaatin käytössä olevilla voimavaroilla tai kotiinpaluun aiheuttaman elämänmuutoksen suuruudella vaikutusta paluusopeutumisen onnistumiseen. Lisäksi tarkasteltiin kotimaahan palanneiden tyytyväisyyttä ja mielialaa tarkemmin ja tutkittiin ovatko palaavat työntekijät muita työntekijöitä tyytymättömämpiä elämäänsä.
Tutkimukseen osallistui 46 takaisin kotimaahan palannutta ulkomaan työkomennuksella ollutta työntekijää. Tutkimus toteutettiin sähköisellä kyselylomakkeella.
Tässä tutkimuksessa paluusopeutumisen onnistumisella tarkoitettiin vähäistä paluustressiä, vähän kotiinpaluuseen liittyviä ongelmia sekä palaajan tyytyväisyyttä elämään yleisesti. Paluustressiä mitattiin Nan M. Sussmanin kehittämällä paluustressi-skaalalla (RDS). Repatriaatin voimavaroja olivat kyky sopeutua eri ympäristöihin, luonteenpiirteiden voimavarat, muilta ihmisiltä saatu tuki, sekä yleiset voimavarat, joita olivat ulkomailta hankitun kokemuksen arvostaminen kotimaan organisaatiossa, kotiin paluuseen liittyvien käytännön asioiden sujuminen ja tyytyväisyys toimeentuloon sekä selvyys kotimaan tapahtumista ulkomaankomennuksen aikana. Elämänmuutosta kuvattiin kotimaan ja komennusmaan välisten kulttuurierojen avulla sekä ulkomaankomennuksen kestolla.
Eri voimavarojen yhteyttä paluun onnistumiseen analysoitiin Pearsonin korrelaatiokertoimilla. Lineaarisen regressioanalyysin avulla selvitettiin repatriaatin voimavaroja kuvaavien tekijöiden vaikutusta paluustressiin, paluun ongelmallisuuteen sekä repatriaatin tyytyväisyyteen. Elämänmuutoksen suuruutta kuvaavat muuttujat korreloitiin paluun onnistumista kuvaavien muuttujien kanssa. Ulkomailta palanneiden työntekijöiden tyytyväisyyttä verrattiin muiden työntekijöiden tyytyväisyyteen t-testillä.
Tulokset osoittivat hypoteesin vastaisesti, että suomalaiset kotimaahan palaavat työntekijät ovat muita työntekijöitä tyytyväisempiä. Paluu ei tuottanut heille merkittäviä ongelmia. Kuitenkin hajonta vastauksissa oli suurta. Tämä kuvaa paluun tuottavan toisille repatriaateille enemmän ongelmia kuin toisille. Hypoteesien mukaisesti sopeutumiskyky erilaisiin ympäristöihin, luonteen voimavaroista ”rauhallisuus” sekä työntekijän tyytyväisyys toimeentuloon ja työhön olivat yhteydessä paluun onnistumiseen. Samoin paluun onnistumiseen olivat osittain yhteydessä myös selvyys kotimaan tapahtumista komennuksen aikana, puolison onnistunut paluusopeutuminen sekä muilta ihmisiltä saatu tuki. Hypoteesit eivät saaneet tukea kokemuksen, ulkomaankomennuksen keston tai kotimaan ja komennusmaan kulttuurierojen merkityksestä paluun onnistumiseen.
Tulosten perusteella paluusopeutumisen ongelmat ovat yksilöllisiä. Tästä syystä olisi hyvä olla tarjolla tukea niille kotimaahan palaaville työntekijöille, jotka sitä kokevat tarvitsevansa. Tarjotun tuen tulisi olla sellaista, joka ottaa kunkin yksilön tarpeet huomioon.
Asiasanat: ulkomaankomennus, repatriaatti, paluustressi, kulttuurisokki, paluusopeutuminen