Toimintamallien kehittäminen terveyden edistämisen hankkeissa - ymmärrys, suunnittelu ja arviointi
OJANIEMI, KAROLIINA (2006)
2006
Kansanterveystiede - Public Health
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-12-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16509
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16509
Tiivistelmä
Tutkimus kohdistui sellaisiin Terveyden edistämisen keskuksen kautta rahoitusta saaneisiin hankkeisiin, joiden hankerahahakemuksissa oli luvattu kehittää toimintamalli väestön terveyden edistämiseksi. Terveyden edistämisen hankkeissa kehitettyjä toimintamalleja ei ole tutkittu aiemmin, joten niiden kehittämisestä, käytöstä tai vaikuttavuudesta ei ole aikaisempaa tietoa.
Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, mitä hankkeiden työntekijät ymmärsivät toimintamallin käsitteellä, miten toimintamalleja oli suunniteltu ja arvioitu hankkeissa ja ketkä osallistuivat toimintamallin kehittämisprosessiin. Aineisto koostui 11 teemahaastattelusta, jotka oli tehty puhelimitse hankerahahakemuksissa nimetyille hankkeiden yhdyshenkilöille. Analyysimenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysia.
Toimintamallin kehittämiseen liittyi viisi erilaista ryhmää. Nämä ryhmät olivat varsinaiset kehittäjät, kehittäjiin liittyvät tahot, käyttäjät, kohderyhmä sekä kohderyhmään liittyvät tahot. Toimintamallia ei yleensä kehitetty omaan käyttöön, jolloin useimmissa hankkeissa kehittäjät ja käyttäjät olivat eri organisaatioista. Kehittäjät ja käyttäjät olivat keskeisimpiä ryhmiä toimintamallin kehittämisessä.
Terveyden edistämisen hankkeissa kehitettiin kahdenlaisia toimintamalleja: toimintaa ohjaavia ja toimintaa kuvaavia. Toimintaa ohjaava toimintamalli ymmärrettiin toimintaohjeena tai runkona, jonka mukaisesti toiminta etenee. Siinä keskeisimpänä asiana pidettiin sovellettavuutta. Suunnittelu oli johdonmukaista ja jokainen toimintaa ohjaava toimintamalli perustui johonkin teoriaan. Yleisimmät arviointimuodot ohjaavissa malleissa olivat prosessiarviointi ja itsearviointi, joskin arviointi oli jäänyt suhteellisen vähäiseksi. Toimintaa kuvaava toimintamalli puolestaan ymmärrettiin erilaisten toimintatapojen tai -muotojen yhdistelmänä. Tärkeimpänä asiana tässäkin mallissa pidettiin sovellettavuutta. Kuvaavat mallit perustuivat aikaisempiin käytännön kokemuksiin ja niiden suunnittelu oli hajanaista. Arviointia niissä oli tehty hyvin vähän tai ei ollenkaan.
Tutkimuksen perusteella suositeltavampi tapa toimintamallin kehittämiseen on toimintaa ohjaavan toimintamallin kaltainen kehittämisprosessi, sillä se tuottaa valmiimpia malleja. Silti tämäkin kehittämisprosessi jää puutteelliseksi, koska toimintamallien vaikuttavuutta ei ole arvioitu, jolloin niiden tuottamista tuloksista ei ole näyttöä.
Avainsanat: terveyden edistäminen, toimintamalli, hanketyö
Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, mitä hankkeiden työntekijät ymmärsivät toimintamallin käsitteellä, miten toimintamalleja oli suunniteltu ja arvioitu hankkeissa ja ketkä osallistuivat toimintamallin kehittämisprosessiin. Aineisto koostui 11 teemahaastattelusta, jotka oli tehty puhelimitse hankerahahakemuksissa nimetyille hankkeiden yhdyshenkilöille. Analyysimenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysia.
Toimintamallin kehittämiseen liittyi viisi erilaista ryhmää. Nämä ryhmät olivat varsinaiset kehittäjät, kehittäjiin liittyvät tahot, käyttäjät, kohderyhmä sekä kohderyhmään liittyvät tahot. Toimintamallia ei yleensä kehitetty omaan käyttöön, jolloin useimmissa hankkeissa kehittäjät ja käyttäjät olivat eri organisaatioista. Kehittäjät ja käyttäjät olivat keskeisimpiä ryhmiä toimintamallin kehittämisessä.
Terveyden edistämisen hankkeissa kehitettiin kahdenlaisia toimintamalleja: toimintaa ohjaavia ja toimintaa kuvaavia. Toimintaa ohjaava toimintamalli ymmärrettiin toimintaohjeena tai runkona, jonka mukaisesti toiminta etenee. Siinä keskeisimpänä asiana pidettiin sovellettavuutta. Suunnittelu oli johdonmukaista ja jokainen toimintaa ohjaava toimintamalli perustui johonkin teoriaan. Yleisimmät arviointimuodot ohjaavissa malleissa olivat prosessiarviointi ja itsearviointi, joskin arviointi oli jäänyt suhteellisen vähäiseksi. Toimintaa kuvaava toimintamalli puolestaan ymmärrettiin erilaisten toimintatapojen tai -muotojen yhdistelmänä. Tärkeimpänä asiana tässäkin mallissa pidettiin sovellettavuutta. Kuvaavat mallit perustuivat aikaisempiin käytännön kokemuksiin ja niiden suunnittelu oli hajanaista. Arviointia niissä oli tehty hyvin vähän tai ei ollenkaan.
Tutkimuksen perusteella suositeltavampi tapa toimintamallin kehittämiseen on toimintaa ohjaavan toimintamallin kaltainen kehittämisprosessi, sillä se tuottaa valmiimpia malleja. Silti tämäkin kehittämisprosessi jää puutteelliseksi, koska toimintamallien vaikuttavuutta ei ole arvioitu, jolloin niiden tuottamista tuloksista ei ole näyttöä.
Avainsanat: terveyden edistäminen, toimintamalli, hanketyö