Miten sukupuoli käännetään? Esimerkkinä Monica Alin romaanin Brick Lane suomennos ja saksannos

Abstract

Tutkielman aiheena on sukupuolen kääntäminen kaunokirjallisuudessa ja tutkimusaineistona brittiläis-bangladeshilaisen Monica Alin romaani Brick Lane sekä sen suomennos ja saksannos. Tutkielmassa selvitetään, miten sukupuolen kannalta ongelmalliset kohdat on käännetty suomeen ja saksaan, minkälaisia hankaluuksia sukupuolen kääntämiseen kussakin kielessä liittyy ja minkälaisia vaihtoehtoja kääntäjällä olisi haastaa konservatiivinen kielenkäyttö. Mielenkiinnon kohteena ovat niin perinteisesti seksistisiksi väitetyt kielelliset ilmaisut kuin se, miten sukupuolta rakennetaan teksteissä diskurssien avulla. Analyysissa pyritään kiinnittämään erityistä huomiota siihen, minkälaisessa yhteydessä kielelliset ainekset ilmenevät, koska merkitykset syntyvät konteksteista, eivät yksittäisistä sanoista.

Työn teoreettinen viitekehys on feministisessä kielen- ja kääntämisentutkimuksessa. Feministinen näkökulma näkyy työssä siten, että sukupuolten välistä suhdetta pidetään ongelmallisena erityisesti naisten kannalta. Kielessä miehen norminomaisuus vahvistuu mm. geneeristen maskuliininmuotojen käytöllä, joiden väitetään viittaavan kumpaankin sukupuoleen mutta jotka tutkimusten mukaan herättävät kielenkäyttäjissä kuvan miespuolisesta tekijästä. Tutkimuksessa ei silti ole tarkoituksena vahvistaa sukupuolten välistä dikotomiaa vaan pohtia, mitä vaikutuksia epätasa-arvoisella kielenkäytöllä on.

Tutkielman taustalla on kielikäsitys, jonka mukaan merkitykset syntyvät ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja ovat siksi muutettavissa. Puhetavoista päättävillä on valtaa, koska diskurssit pitävät yllä kielenkäyttäjien käsitystä siitä, mikä on itsestään selvää tai normaalia tai mistä edes voidaan puhua. Samalla kulttuuriset käytäntömme, kuten se, miten sukupuolta rakennetaan ja uusinnetaan, muotoutuvat osittain kielessä.

Tutkimus paljastaa, että sukupuoli käännetään kaunokirjallisuudessa konservatiivisesti eli perinteisiä kielimuotoja käyttäen sekä saksassa että suomessa. Saksan kielen kaksoismuodot tai muut feministisen liikkeen yleiseen kielenkäyttöön tuomat sekä nykyään virallisenkin kielenhuollon suosittelemat muodot eivät olleet aineistossa tavallisia. Tulokset johtavat kysymyksiin siitä, miksi kaunokirjallisuuden kieli on konservatiivista ja millä edellytyksillä kääntäjä voisi vallitsevat kääntämisen normit muuttaa. Feministisen käännösstrategian valitseva kääntäjä joutuu pohtimaan kääntäjän etiikkaansa sekä uskollisuuttaan mm. lähdetekstin tuottajalle, toisaalta itselleen. Sukupuolen ja kielen ongelmista tietoinen kääntäjä joutuu päättämään, toistaako lähdetekstin seksistiset rakenteet vai muuttaako niitä.

Avainsanat: feminismi, sukupuoli, kaunokirjallisuuden kääntäminen