Yhdenvertaisuuden toteutuminen sosiaalisessa luototuksessa
HAKOMÄKI, MARJA (2007)
HAKOMÄKI, MARJA
2007
Julkisoikeus - Public Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-01-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16475
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16475
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani aiheena on yhdenvertaisuuden toteutuminen sosiaalisessa luototuksessa. Tutkin yhdenvertaisuusperiaatteen vaikutusta sosiaalisesta luototuksesta annettuun lakiin, sen ohella sosiaalisen luototuksen järjestämiseen kunnissa ja edelleen kansalaisten yhdenvertaisuuden toteutumiseen sosiaalisessa luototuksessa. Teoreettisesti oleellista tutkimuksessani on yhdenvertaisuusperiaatteen ja kunnallisen itsehallinnon keskinäinen kollisio. Olen tutkinut tätä kollisiota oikeudellisen punninnan ja oikeuslähdeopin näkökulmista.
Tutkimukseni on pääasiassa oikeusdogmaattinen. Oikeussosiologisen näkökulman tutkielmaani tuo empiirinen tutkimukseni sosiaalisen luototuksen järjestämisestä Suomen kunnissa. Teoreettisen tutkimukseni ensisijaisena lähdeaineistona olen käyttänyt aiheeseen liittyvää kansallista lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoa sekä oikeuskirjallisuutta. Keskeisessä asemassa tutkimustyössäni ovat sosiaalisesta luototuksesta annetun lain esityöt, Raimo Siltalan Oikeustieteen tieteenteoria teos sekä sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema Opas sosiaalisen luototuksen järjestäjälle.
Empiirinen tutkimukseni on kvantitatiivinen kokonaistutkimus. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, kuinka yleistä sosiaalisen luototuksen järjestäminen on Suomen kunnissa. Sosiaalisen luototuksen toteuttamisen tutkiminen kuntatasolla osoittaa, onko perusteltua epäillä eri kuntien asukkaiden yhdenvertaisuuden toteutumista. Kohderyhmänäni muodostuu kaikista Suomen kunnista Ahvenanmaan maakunnan kuntia lukuun ottamatta. Tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt www-kyselyä. Olen hyödyntänyt tutkimustyössäni myös Kuntatiedon keskuksen ja Suomen kuntien kotisivuja.
Yhdenvertaisuusperiaatteen, kunnallisen itsehallinnon ja sosiaalisesta luototuksesta annetun lain kollisio on ristiriitainen ja vaikeasti ymmärrettävä kokonaisuus. Yhdenvertaisuusperiaate ja kunnallinen itsehallinto nauttivat molemmat perustuslaillista suojaa. Yhdenvertaisuusperiaate velvoittaa kohtelemaan ihmisiä yhdenvertaisesti. Kunnilla on oikeus itsenäisesti päättää talousarviostaan ja edelleen muiden kuin erityistoimialaansa kuuluvien tehtävien järjestämisestä. Sosiaalinen luototus kuuluu kunnissa vapaaehtoisesti järjestettäviin palveluihin.
Kunnallisella itsehallinnolla on huomattavia vaikutuksia sosiaalisesta luototuksesta annettuun lakiin ja sen ohella sosiaalisen luototuksen järjestämiseen. Sosiaalinen luototus ei yleensä kuulu tai kuuluu harvoin Suomen kunnissa sosiaalihuollon palvelutarjontaan. Näin ollen on perusteltua todeta, että eri kuntien asukkaat ovat eriarvoisessa asemassa tässä suhteessa. Perustuslakivaliokunta on sosiaalisesta luototuksesta annettua lakia valmisteltaessa todennut, ettei sosiaalisen luototuksen järjestäminen vain osassa Suomen kuntia ole kansalaisten yhdenvertaisuutta loukkaavaa. Kunnilla on yhdenvertaisuusperiaatteen estämättä oikeus päättää sosiaalisen luototuksen järjestämisestä alueellaan. Yhdenvertaisuusperiaatteella ei näin ollen ole huomattavaa vaikutusta sosiaalisesta luototuksesta annettuun lakiin ja edelleen sosiaalisen luototuksen järjestämiseen.
Avainsanat: Kunnallinen itsehallinto, sosiaalinen luototus ja yhdenvertaisuusperiaate
Tutkimukseni on pääasiassa oikeusdogmaattinen. Oikeussosiologisen näkökulman tutkielmaani tuo empiirinen tutkimukseni sosiaalisen luototuksen järjestämisestä Suomen kunnissa. Teoreettisen tutkimukseni ensisijaisena lähdeaineistona olen käyttänyt aiheeseen liittyvää kansallista lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoa sekä oikeuskirjallisuutta. Keskeisessä asemassa tutkimustyössäni ovat sosiaalisesta luototuksesta annetun lain esityöt, Raimo Siltalan Oikeustieteen tieteenteoria teos sekä sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema Opas sosiaalisen luototuksen järjestäjälle.
Empiirinen tutkimukseni on kvantitatiivinen kokonaistutkimus. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, kuinka yleistä sosiaalisen luototuksen järjestäminen on Suomen kunnissa. Sosiaalisen luototuksen toteuttamisen tutkiminen kuntatasolla osoittaa, onko perusteltua epäillä eri kuntien asukkaiden yhdenvertaisuuden toteutumista. Kohderyhmänäni muodostuu kaikista Suomen kunnista Ahvenanmaan maakunnan kuntia lukuun ottamatta. Tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt www-kyselyä. Olen hyödyntänyt tutkimustyössäni myös Kuntatiedon keskuksen ja Suomen kuntien kotisivuja.
Yhdenvertaisuusperiaatteen, kunnallisen itsehallinnon ja sosiaalisesta luototuksesta annetun lain kollisio on ristiriitainen ja vaikeasti ymmärrettävä kokonaisuus. Yhdenvertaisuusperiaate ja kunnallinen itsehallinto nauttivat molemmat perustuslaillista suojaa. Yhdenvertaisuusperiaate velvoittaa kohtelemaan ihmisiä yhdenvertaisesti. Kunnilla on oikeus itsenäisesti päättää talousarviostaan ja edelleen muiden kuin erityistoimialaansa kuuluvien tehtävien järjestämisestä. Sosiaalinen luototus kuuluu kunnissa vapaaehtoisesti järjestettäviin palveluihin.
Kunnallisella itsehallinnolla on huomattavia vaikutuksia sosiaalisesta luototuksesta annettuun lakiin ja sen ohella sosiaalisen luototuksen järjestämiseen. Sosiaalinen luototus ei yleensä kuulu tai kuuluu harvoin Suomen kunnissa sosiaalihuollon palvelutarjontaan. Näin ollen on perusteltua todeta, että eri kuntien asukkaat ovat eriarvoisessa asemassa tässä suhteessa. Perustuslakivaliokunta on sosiaalisesta luototuksesta annettua lakia valmisteltaessa todennut, ettei sosiaalisen luototuksen järjestäminen vain osassa Suomen kuntia ole kansalaisten yhdenvertaisuutta loukkaavaa. Kunnilla on yhdenvertaisuusperiaatteen estämättä oikeus päättää sosiaalisen luototuksen järjestämisestä alueellaan. Yhdenvertaisuusperiaatteella ei näin ollen ole huomattavaa vaikutusta sosiaalisesta luototuksesta annettuun lakiin ja edelleen sosiaalisen luototuksen järjestämiseen.
Avainsanat: Kunnallinen itsehallinto, sosiaalinen luototus ja yhdenvertaisuusperiaate