”Ei röyhkeämpiä vaan rohkeampia”. Haastattelututkimus iltapäivälehtien toimittajien ammatillisesta omakuvasta
SYRJÄLÄ, HANNA (2007)
SYRJÄLÄ, HANNA
2007
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-01-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16452
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16452
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan, millainen on iltapäivälehtien toimittajien ammatillinen omakuva. Tavoitteena on selvittää, miten toimittajat mieltävät käytännön arkensa, työpaikkansa ja ammatilliset ihanteet. Yhtenä kiinnostuksen kohteena on, miten lehden myyntipaine vaikuttaa sekä arkeen että käsityksiin journalistisesta työstä.
Tutkielman teoriaosuuden avainkäsite on ihanteellinen journalismi. Teoriassa käydään läpi muun muassa sitä, miten populaarijournalismia kritisoidaan ihanteita vasten, millainen on journalistinen hierarkia ja millaisia pelkoja journalismin tulevaisuuteen liittyy.
Empiirinen osa muodostuu kymmenestä iltapäivälehden toimittajan teemahaastattelusta. Toimittajista puolet on Ilta-Sanomista ja puolet Iltalehdestä. Kahdeksan toimittajaa työskenteli kotimaan osastolla, kaksi taas viihdeosastolla.
Haastatelluilta toimittajilta löytyi viisi erilaista, osittain päällekkäistä motiivia työskennellä iltapäivälehdessä. Ensimmäinen motiivi on itsensä toteuttaminen, toinen uutiskilpailussa kilvoittelu. Kolmas motiivi on epäkohtiin puuttuminen ja ihmisten auttaminen. Neljäs motiivi taas on valtaapitävien vahtiminen ja lukijalle tiedon etsiminen. Viides motiivi on tunne vallasta.
Omaa työpaikkaa kritisoitiin paikoin voimakkaastikin, mutta pääosin toimittajat olivat mielellään iltapäivälehdessä töissä. Toimittajien mukaan parhaimmillaan iltapäivälehti paljastaa epäkohtia ja kertoo kaunistelematta, mikä yhteiskunnassa on vikana. Iltapäivälehtien hyväksi puoleksi nähtiin myös se, että ne ovat lukijoidensa näköisiä. Erityisen iltapäivälehtimäisiksi piirteiksi nimettiin kiinnostava kerrontatapa, ihmisen kautta kertominen ja puheenaiheiden luominen.
Osa toimittajista koki olevansa osavastuussa lehden kaupaksi käymisestä, osaa taas koko asia ei edes kiinnostanut. Myyvyyden tarve henkilöityi toimituksissa esimiehiin, jotka toisinaan ohjaavat toimittajien työtä rankallakin kädellä. Viime kädessä käsitteet myyvyys, kiinnostavuus ja hyvä toimittajan työn tekeminen näyttivät sekoittuvan.
Julkisuuden toimintalogiikan toimittajat näkivät varsin kovana. Julkisuus hahmottui tilana, jonne ihmiset haluavat tulla esittämään itsensä mahdollisimman positiivisessa valossa. Niinpä toimittajien tehtävä on seistä tiukkoina julkisuuden portinvartijoina. Yksityisiin ihmisiin suhtauduttiin kuitenkin pehmeästi. Esimerkiksi toimittajien eettiset ongelmat liittyivät pitkälti jutun kohteen suojelemiseen.
Toimittajien työn kirkkaimmiksi johtoajatuksiksi nousivat totuus ja lukijan palveleminen. Haastateltujen toimittajien käsityksen omasta työpaikasta voi kiteyttää näin: sanotaan lehdestä mitä sanotaan, mutta ainakin jutut ovat totta ja ihmiset haluavat lukea niitä.
Asiasanat: iltapäivälehti, populaarijournalismi, tabloid, ammatti-identiteetti, toimittaja, journalistietiikka, työntutkimus, haastattelututkimus
Tutkielman teoriaosuuden avainkäsite on ihanteellinen journalismi. Teoriassa käydään läpi muun muassa sitä, miten populaarijournalismia kritisoidaan ihanteita vasten, millainen on journalistinen hierarkia ja millaisia pelkoja journalismin tulevaisuuteen liittyy.
Empiirinen osa muodostuu kymmenestä iltapäivälehden toimittajan teemahaastattelusta. Toimittajista puolet on Ilta-Sanomista ja puolet Iltalehdestä. Kahdeksan toimittajaa työskenteli kotimaan osastolla, kaksi taas viihdeosastolla.
Haastatelluilta toimittajilta löytyi viisi erilaista, osittain päällekkäistä motiivia työskennellä iltapäivälehdessä. Ensimmäinen motiivi on itsensä toteuttaminen, toinen uutiskilpailussa kilvoittelu. Kolmas motiivi on epäkohtiin puuttuminen ja ihmisten auttaminen. Neljäs motiivi taas on valtaapitävien vahtiminen ja lukijalle tiedon etsiminen. Viides motiivi on tunne vallasta.
Omaa työpaikkaa kritisoitiin paikoin voimakkaastikin, mutta pääosin toimittajat olivat mielellään iltapäivälehdessä töissä. Toimittajien mukaan parhaimmillaan iltapäivälehti paljastaa epäkohtia ja kertoo kaunistelematta, mikä yhteiskunnassa on vikana. Iltapäivälehtien hyväksi puoleksi nähtiin myös se, että ne ovat lukijoidensa näköisiä. Erityisen iltapäivälehtimäisiksi piirteiksi nimettiin kiinnostava kerrontatapa, ihmisen kautta kertominen ja puheenaiheiden luominen.
Osa toimittajista koki olevansa osavastuussa lehden kaupaksi käymisestä, osaa taas koko asia ei edes kiinnostanut. Myyvyyden tarve henkilöityi toimituksissa esimiehiin, jotka toisinaan ohjaavat toimittajien työtä rankallakin kädellä. Viime kädessä käsitteet myyvyys, kiinnostavuus ja hyvä toimittajan työn tekeminen näyttivät sekoittuvan.
Julkisuuden toimintalogiikan toimittajat näkivät varsin kovana. Julkisuus hahmottui tilana, jonne ihmiset haluavat tulla esittämään itsensä mahdollisimman positiivisessa valossa. Niinpä toimittajien tehtävä on seistä tiukkoina julkisuuden portinvartijoina. Yksityisiin ihmisiin suhtauduttiin kuitenkin pehmeästi. Esimerkiksi toimittajien eettiset ongelmat liittyivät pitkälti jutun kohteen suojelemiseen.
Toimittajien työn kirkkaimmiksi johtoajatuksiksi nousivat totuus ja lukijan palveleminen. Haastateltujen toimittajien käsityksen omasta työpaikasta voi kiteyttää näin: sanotaan lehdestä mitä sanotaan, mutta ainakin jutut ovat totta ja ihmiset haluavat lukea niitä.
Asiasanat: iltapäivälehti, populaarijournalismi, tabloid, ammatti-identiteetti, toimittaja, journalistietiikka, työntutkimus, haastattelututkimus