Narrative Konstruktion von nationalen Identitäten im Gespräch. Dargestellt am Beispiel von vier Interviewgesprächen mit Deutschfinnen der zweiten Generation
STAMMEIER, JENNI (2006)
2006
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-12-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16451
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16451
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee kansallisen identiteetin kerronnallista rakentumista haastattelupuheessa. Tutkin näitä identiteetti-ilmauksia toisen polven saksansuomalaisten haastattelupuheessa.
Kaksikulttuurisissa perheissä kasvaneiden lasten kansallinen identifikaatio ei ole itsestään selvästi määriteltävissä. Tutkimuskysymykseni onkin, identifioivatko saksansuomalaisissa perheissä kasvaneet nuoret aikuiset itsensä suomalaisten, saksalaisten vai jonkin muun ryhmän kanssa.
Ymmärrän työssäni identiteetin sosiaalikonstruktivistisesta perspektiivistä siten, että se tuotetaan aikaan ja paikkaan sidonnaisena. Identiteetti ei tästä näkökulmasta ole jotakin, mikä ihmisellä on, vaan jatkuvasti uudelleen konstruoitava, koko elämän mittainen avoin prosessi. Narratiivisen identiteettikäsityksen mukaan yksilö rakentaa identiteettiään kertomusten muodossa. Ihminen tuottaa kertomuksissaan itsemäärittelyjä joko eksplisiittisesti tai implisiittisesti. Näitä määrittelyjä analysoimalla voidaan tutkia kertojan identiteetti-ilmauksia.
Tutkielmani on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa keskityn analysoimaan haastateltavan puheessa ilmeneviä positiointeja. Otan huomioon myös vuorovaikutustilanteet ja haastattelijan vaikutuksen haastateltavan ilmauksiin. Analyysini perustuu pitkälti Lucius-Hoenen ja Deppermannin 2002 ilmestyneessä teoksessa ”Rekonstruktion narrativer Identität. Ein Arbeitsbuch zur Analyse narrativer Interviews.” esiteltyyn metodiin.
Yksi haastateltava ilmaisi eksplisiittisesti kuuluvaisuutensa kansallisista määritteistä vapaaseen ryhmään. Tämä identifikaatio on tulkittavissa Hallin mukaan postnationaaliseksi identiteetiksi. Myös kaksi muuta haastateltavaa ilmaisi kuuluvuuttaan kansainväliseen joukkoon, joka on implisiittisesti tulkittavissa postnationaalisen identiteetin ilmaisuksi. Yksi haasteltava korosti kuuluvaisuudentunnettaan suomalaisiin.
Suomeen tuloa kolme haastateltavaa perusteli suomalaisen identiteetin etsimisellä. Kaksi heistä kuitenkin erottivat nykyisen minänsä Suomeen tulleesta minästään ja ilmaisivat näin kehittymisensä entisestä ajattelutavasta uudenlaiseen, jossa kuuluvuus suomalaisiin ei enää ollut niin tärkeä.
Kaikki haastateltavat määrittelivät itseään ennen kaikkea arvojen ja tapojen kautta, jotka eivät ole kansalliskulttuuriin sidonnaisia määritteitä. Haasteltavani eivät siis määrittele itseään ensisijaisesti kansalliskulttuuristen käsitteiden avulla vaan kuuluvaisuudenilmauksilla eri arvoihin tai tapoihin.
Kaksikulttuurisissa perheissä kasvaneiden lasten kansallinen identifikaatio ei ole itsestään selvästi määriteltävissä. Tutkimuskysymykseni onkin, identifioivatko saksansuomalaisissa perheissä kasvaneet nuoret aikuiset itsensä suomalaisten, saksalaisten vai jonkin muun ryhmän kanssa.
Ymmärrän työssäni identiteetin sosiaalikonstruktivistisesta perspektiivistä siten, että se tuotetaan aikaan ja paikkaan sidonnaisena. Identiteetti ei tästä näkökulmasta ole jotakin, mikä ihmisellä on, vaan jatkuvasti uudelleen konstruoitava, koko elämän mittainen avoin prosessi. Narratiivisen identiteettikäsityksen mukaan yksilö rakentaa identiteettiään kertomusten muodossa. Ihminen tuottaa kertomuksissaan itsemäärittelyjä joko eksplisiittisesti tai implisiittisesti. Näitä määrittelyjä analysoimalla voidaan tutkia kertojan identiteetti-ilmauksia.
Tutkielmani on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa keskityn analysoimaan haastateltavan puheessa ilmeneviä positiointeja. Otan huomioon myös vuorovaikutustilanteet ja haastattelijan vaikutuksen haastateltavan ilmauksiin. Analyysini perustuu pitkälti Lucius-Hoenen ja Deppermannin 2002 ilmestyneessä teoksessa ”Rekonstruktion narrativer Identität. Ein Arbeitsbuch zur Analyse narrativer Interviews.” esiteltyyn metodiin.
Yksi haastateltava ilmaisi eksplisiittisesti kuuluvaisuutensa kansallisista määritteistä vapaaseen ryhmään. Tämä identifikaatio on tulkittavissa Hallin mukaan postnationaaliseksi identiteetiksi. Myös kaksi muuta haastateltavaa ilmaisi kuuluvuuttaan kansainväliseen joukkoon, joka on implisiittisesti tulkittavissa postnationaalisen identiteetin ilmaisuksi. Yksi haasteltava korosti kuuluvaisuudentunnettaan suomalaisiin.
Suomeen tuloa kolme haastateltavaa perusteli suomalaisen identiteetin etsimisellä. Kaksi heistä kuitenkin erottivat nykyisen minänsä Suomeen tulleesta minästään ja ilmaisivat näin kehittymisensä entisestä ajattelutavasta uudenlaiseen, jossa kuuluvuus suomalaisiin ei enää ollut niin tärkeä.
Kaikki haastateltavat määrittelivät itseään ennen kaikkea arvojen ja tapojen kautta, jotka eivät ole kansalliskulttuuriin sidonnaisia määritteitä. Haasteltavani eivät siis määrittele itseään ensisijaisesti kansalliskulttuuristen käsitteiden avulla vaan kuuluvaisuudenilmauksilla eri arvoihin tai tapoihin.