Kinder- und Jugendliteratur im finnischen DaF-Unterricht. Analyse eines Unterrichtsversuchs mit dem Werk "Glückskäfer" von Simone Bertram

Abstract

Suomalaisessa vieraiden kielten opetuksessa käytetään tunneilla pääasiallisena oppimateriaalina oppikirjoja. Opettajan oma kiinnostus ja aktiivisuus määräävät lisämateriaalien käytön tunneilla. Silmäys valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan ja joidenkin tamperelaisten lukioiden opetussuunnitelmiin osoittaa, että autenttisten kirjallisuuden materiaalien käyttö vieraiden kielten opetuksessa on hyvin vähäistä. Esimerkiksi lasten- ja nuortenkirjallisuutta voisi hyödyntää erittäin monipuolisesti kieltenopetuksessa, mutta sitä käytetään melko harvoin tai ei lainkaan. Yleisin syy tähän lienee opettajien ajanpuute, koska autenttisen materiaalin hankinta ja työstäminen oppitunneille ja kyseessä olevan ryhmän kielitaidon tasolle sopivaksi vaatii opettajalta enemmän kuin valmiin oppimateriaalin käyttö.

Tämän työn tavoitteena on selventää konkreettisen esimerkin avulla, miten kirjallisuutta voidaan hyödyntää suomalaisessa ’saksa vieraana kielenä’ -opetuksessa ja miten kirjallisuuden opetus eroaa perinteisestä oppikirjaopetuksesta. Teoriaosuudessa määritellään ensin termi ’lasten- ja nuortenkirjallisuus’. Sen jälkeen luodaan lyhyehkö katsaus suomalaiseen valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan ja neljän tamperelaisen lukion opetussuunnitelmiin. Opetussuunnitelmia tarkastellaan kirjallisuuden käytön näkökulmasta. Samalla tarkastellaan yleisellä tasolla miten suomalaisissa vieraan kielen oppikirjoissa käytetään kirjallisuutta oppimateriaalina. Tämän jälkeen käsitellään vieraskielisen kirjallisuuden lukemista sekä niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat vieraskielisen kaunokirjallisen tekstin ymmärtämiseen.

Työn varsinainen tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa tarkkaillaan saksaa vieraana kielenä opiskelevaa lukioryhmää ja heidän opettajaansa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten saksankielistä kaunokirjallista tekstiä voidaan hyödyntää kieltenopetuksessa ja miten sen käyttö eroaa tavanomaisesta oppikirjaopetuksesta ja -opiskelusta. Tarkoituksena on myös havainnollistaa, miten autenttisen kirjallisuuden käyttö soveltuu maantuntemuksen ja kulttuurin opetukseen ja kuinka sen avulla voidaan tehdä suullisia harjoituksia. Tämän lisäksi on käytetty kyselykaavaketta selvittämään oppilaiden mielipiteitä kirjallisuuden käytöstä kieltenopetuksessa.

Opetuskokonaisuuden analyysi osoitti, että kaunokirjallinen teksti soveltuu hyvin kieltenopetuksen osaksi ja tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia kielitaidon eri osa-alueiden harjoittamiseen. Analyysi osoitti myös, kuinka tärkeää ennakkotyö on kulttuuristen eroavaisuuksien tunnistamisen kannalta ja miten se vaikuttaa tekstin ymmärtämiseen ja hyvän oppimistuloksen saavuttamiseen. Oppilaiden mielipiteet tukevat tutkimuksen lähtökohtaa: vieraskielisten kaunokirjallisten tekstien tarjoamat mahdollisuudet tulisi kieltenopetuksessa ottaa laajemmin huomioon.

Asiasanat: Kinder- und Jugendliteratur, fremdsprachliche Lesedidaktik, Lesen in der Fremdsprache