Framing a Fearful Symmetry - Narratological Aspects in Alan Moore's Watchmen

Abstract

Pro gradu ­tutkielmassani keskityn Alan Mooren ja Dave Gibbonsin sarjakuvaromaaniin Watchmen. Pyrin erittelemään ja analysoimaan sarjakuvan moninaisia kerronnallisia tasoja ja erityisesti sitä, miten ne toimivat ja miten ne vaikuttavat lukijan tulkintoihin. Watchmen on yleisesti nähty angloamerikkalaisen sarjakuvan merkkipaaluna, ja se taidokkaasti dekonstruoi supersankaruuden myyttiä kuvaamalla yhteiskuntaa, jossa supersankaruus on todellisuutta. Analyysini pohjautuu pitkälti narratologiaan ja erilaisiin visuaalisen ja verbaalisen kerronnan teorioihin, mutta pyrkii tulkitsemaan näitä teorioita nimenomaan sarjakuvan viitekehyksessä.

Aloitan hahmottelemalla Watchmen ­teoksen peruselementtejä, erityisesti kuvan ja tekstin suhdetta ja miten varsinkin näiden kahden monitasoisen jukstaposition kautta Watchmen luo merkitysrakenteita nimenomaan sarjakuvalle ainutlaatuisilla keinoilla. Sarjakuvan muoto, joka yhdistää kuvallisen ja tekstuaalisen kerronnan, mahdollistaa näiden kahden elementin välisen jännitteen - kuva voi joko tukea tai kiistää tekstin sisältämää informaatiota. Jukstaposition avulla toisiinsa liittymättömät kerronnalliset elementit luovat uusia, keinotekoisia kerronnallisia yksikköjä. Myös erilaiset toiston keinot, kuten saman sarjakuvaruudun toistaminen eri konteksteissa, luo uusia merkitysrakenteita.

Tämän alustavan rakenteellisen analyysin jälkeen siirryn tarkastelemaan miten tietyt kerronnan tutkimuksen olennaiset kysymykset näkyvät sarjakuvassa. Erittelen sekä kerronnan luotettavuutta ja hulluuden ilmenemistä visuaalisessa kerronnassa että ajan kokemisen ja esittämisen problematiikkaa sarjallisessa esityksessä. Kertojan luotettavuus kyseenalaistuu sarjakuvan kerronnassa nimenomaan visuaalisen kerronnan muodossa, fokalisaation eri muotojen ollessa avainasemassa. Ajan kuvaus sarjakuvassa mahdollistaa ajan kokemisen fragmentoitumisen, epäkronologisen jatkumon sarjallisen esittämisen muodossa, jolloin jokainen ruutu voi sijoittua eri kohtaa koetussa ajassa.

Loppupäätelmässäni kokoan yhteen näitä erilaisia tutkimiani kerronnallisia elementtejä, jotka paljastavat tarkkaan harkitun symmetrian niin visuaalisella, tekstuaalisella kuin temaattisellakin tasolla. Tematiikan kohdalla esiin nousi erityisesti supersankaruuden yhteys status quon ylläpitoon ja muutosvastarintaan, jota tekstin monitasoinen symmetria tukee. Pyrin hahmottelemaan tulevia tutkimuskysymyksiä nimenomaan tämän temaattisen symmetrian pohjalta, joka sitoisi tutkimuksen laajemmin kohdetekstin poliittiseen ja sosiaaliseen kontekstiin.

Asiasanat: Watchmen, sarjakuva, narratologia, visuaalisuus, kertojan luotettavuus, kerronta ja aika